Lapset on koulussa ja sateisen viikonlopun takia puuvillapellot on litskamarkia, joten poimijat lahti koteihinsa pariksi paivaa = mulla on vapaapaiva! Sort of. Klo 9-15 tyhja talo, jota pitaisi tosin siivota tms. hyodyllista jotta ansaitsis palkkansa. Mun day plani: Anna Kareninaa, paikkarit, lounas, blogi, lenkki. Naon vuoksi ehka hurautan pari koneellista pyykkia, mutta muuten aion lohota hyvalla omallatunnolla.
Kaverit Sydneyssa jarkkaa jatkuvasti bileita joihin kutsuu mut, vaikka tietaa etta en paase. Byaah. Lohduttaa se etta tiian etta Fannilla tulee oleen kivaa :) Muutenkin tulee F:n ja frendien takia seurattua enemman uutisista, etta mita sinne cityyn kuuluu. Oon aika helpottunut etta ne jatkuvat Sydneyn ammuskelut kaydaan silla etelapuolella eika pohjosessa, missa kaikki kivat ihmiset asuu. Oon luonteeltani huolehtija ja haluun tietaa etta mun tytto on turvassa siella suurkaupungissa.
Narrabrissa taas ei ilmeisesti tapahu mitaan jannittavaa tai puhumisen arvoista saan lisaksi. Ja siita jaksetaankin aina aamupalapoydassa jauhaa. Myotailen noitten puheita ja surkuttelen tarpeen mukaan vaikken ymmarra asiasta mitaan muuta ku sen, etta naitten tulot riippuu siita paljonko puuvillaa ne saa irti pellosta ennenku se menee vanhaksi. Ei mulla silti oo taalla tylsaa (mulla ei oo koskaan tylsaa, ehka mun paras luonteenpiirre), koska jos ei oo tekemista niin sitten mullon tapana kehitella alitajuisesti kriiseja itelleni etta aika menis nopeempaa. Nyt tappelen ruoan kanssa (ei mitenkaan uutta). Lahtokohtasesti rakastan ruokaa, mutta meilla on ollu vahan ongelmainen suhde nyt sen jalkeen kun lahdin Suomesta. Ennen ku tulin Ausseihin, en ollu syony punaista lihaa 7 vuoteen, mutta paatin etta tuollaset hopsotykset saa jaada mm. legendaarisen aussi-bbq:n takia tan reissun ajaksi. Aattelin, ettei ruokavalion muutos tekis kipeeta, koska mulla ei oo koskaan ollu mitaan sen ihmeempia eettisia syita taustalla. No eihan se ollukaan ihan niin helppoa...
Joo, oon taalla ollessa syony punaista lihaa, mutta 3,5 kuukauden jalkeenki se tokkii aika pahasti. En saa alas palaakaan jos lihaklontti on sormenpaan kokoluokkaa suurempi. Edelleenkaan en valitse lihaa jos on tarjolla muutakin, ja nyt kanakin on alkanut allottaa. Pakko ehka taalta maaseudulta lahtiessa pitaa vegaaniviikko tasapainottamaan kroppaa (huom. tasapainottaminen mun tyyliin: aarilaidasta toiseen). Miten ihmiset pystyy syomaan punaista lihaa paivasta toiseen? Siita tulee niin raskas olo. Varsinki taalla New South Walesin maaseudulla liha tayttaa aina 70% lautasesta, loput on perunaa/riisia/tms. Salaattia saa jos ite tekee, samoin kalaa taalla ei syo kukaan. Ikava aipan uunilohta.
Kriiseilen muutenki ruoan kanssa ku vaan lihan suhteen. Eilen kun leikittiin laskimahaleikkia Maxin kanssa (neljavuotiaasta on hirveen hauskaa, kun saa laittaa selan notkolle ja tyontaa mahan eteen niin etta siita tulee pallo), niin taa hurmaava miehenalku veti tikahtumisnaurut kun oli mun vuoro esittaa laskia ja huusi "your belly is SO FAT!". Nice one. Tiian kyl, et kasvispainotteisuudesta ja ruisleivasta luopuminen ei oo ideaalein keino yllapitaa timmia kroppaa, mutta hei pliis, kai neljavuotiaan pitais tietaa mita naiselle ei ainakaan saa sanoa? Eiko? No voin ennustaa, ettei Maxilla tuu kauheesti olemaan tyttokavereita, jos kommentit jatkuu samaan malliin...
Kun paasen Suomeen, en varmasti koske mihinkaan vaaleaan viljatuotteeseen ainakaan kuukauteen. Aion myos ahmia salmiakkia joka valipalaksi. Parasta Suomessa on ruoka!
24. huhtikuuta 2012
19. huhtikuuta 2012
Narrabri II
Viimeinkin jaksoin raahata itteni tanne bloginki puolelle. Muutin siis tuossa puolitoista viikkoa sitten tanne Narrabrihin tyoskentelemaan rikkaalle puuvillanviljelijaperheelle lastenvahdiksi ja kokiksi. Katon niiden 5 lapsen peraan, plus kun nuo tuossa ylihuomenissa alkaa poimiin sita puuvillaa, niin myos kokkaan kahdesti paivassa niille poimijoille (ehka noin kymmenen henkea). Alotan aamuseitsemalta ja lopetan illalla kymmenen aikaan, paiva on pitka mutta aikataulu valja. Tienaan tasta ihan kivasti, voin sitten kuhan lahen taalta kesakuun alussa nii paljastaa vaikka tarkan summan.
Lapset ei oo maailman kauheimpia, vaan oikeastaan ihan ok: kaks vanhinta kay sisaoppilaitosta Tamworthissa, ja huomisesta alkaen tulee jatkossa kotiin vaan viikonlopuiksi. Kaks keskimmaista, 9 ja 5 vee, alottaa maanantaina myos koulun kun niidenkin paasiasloma paattyy. Nuorin, 4 vee, kay sillon tallon eskarissa, kun jaksaa herata. On ihan kiva kun penskoja on paljon, niin ne leikkii keskenaan, eika mun tarvii jatkuvasti olla keksimassa jotain viihdyketta. Tosin tuo 9-vuotias C ja nuorimmainen M on ku dynamiittia toisilleen... Ne ei vaan kesta olla samassa huoneessa ilman riitaa, huutoa ja tavaroiden rikkomista. Mua niiden tappeleminen yleensa tosin vaan naurattaa, kun sulkee korvat metelilta niin M nayttaa aika huvittavalta: lyhyt, pallonmallinen poika kiljuu naama punasena ja polkee jalkaa. Ja sen naama on siis ihan kirkkaan punainen. Passaa kivasti sen porkkananvarisen tukan kanssa yhteen...
Mulla ei oo taalla kenttaa puhelimessa, pitaa ajaa tonne 50km paahan keskustaan etta pystyisin soittamaan kellekaan (en siis voi valittaa Fannille aina kun jokin menee pieleen). Puuvillanpoimijamiehista en oo tavannu viela kun yhden, se on mun ikanen naiden serkkupoika, joka on taalla toissa oppiakseen olemaan ihmisiksi. En ma tieda mika siina pojassa niiden mielesta mattaa, musta se vaikuttaa ihan kivalta... Tosin oon paattany etten huomioi sita enempaa kuin on pakko. Nailla on mun edeltajan kanssa ollu vissiin vahan ongelmia, kun se oli viihtyny liian tiiviisti noiden peltotyolaisten kanssa. Ja Georgella, talla ongelmapojalla, on aika kiva rusketus ja kiharat... Koska yleensa tuuliviiri on toinen nimeni, niin nyt en ota mitaan riskeja etta innostuisin taas uudesta pojasta, ees kaverina. (Vaikka mista ma tiedan kiinnostaisko sita ees tutustua muhun:D)
Mut taa Narrabri on siis supertulvaherkka, ja nytkin sade sotkee jotenki noita puuvillanpoimimiskuvioita. Ennen ku eurooppalaiset vallotti paikan (kannattikohan niiden tanne tulla, tallane megacity 6 000 asukkaallahan taa on), taalla asu aboroginaalien Kamilaroi-heimo. Aboilla on asiat muutenkin aika pain persetta Australiassa, niiden kulttuurista ei taallakaan tunnu olevan jaljella mukaan kuin heimon mukaan nimetty valtatie. Suomi sais ottaa Ausseista kuitenkin oppia siina, etta taalla Haapavettakin pienemmassa kaupungissa/kylassa on silti oma posti, kahesti viikossa julkaiseva paikallislehti ja lentokentta, josta lahtee viikottain kone useemmankin kerran Sydneyyn, Brissieen ja Newcastleen. Way to go say I.
Parasta taalla pellossa on luonto. Oonkin tasta jo muutamalle sanonut, mutta perjantaina oli aika huikeeta kun paivalenkilla ollessa puskista hyppas kaks kengurua viereen loikkimaan. Siina me yhessa juostiin, mina ja kengut. Ne meni tosin vahan nopeempaa. Taivas on iltasin aareton ja Linnunrata niin kaunis etta meinaa itku tulla. Pitkan paivan jalkeen on parasta ottaa lampiman suihkun jalkeen kylma olut ja menna terassille tuijotteleen tahtia, joita nayttaa olevan 4576925 miljardia. Joku ilta aion viela bongata tahdenlennon, ja sillon pistan silmat lujasti kii ja toivon, etta sais aina olla yhta onnellinen ku taalla.
Lapset ei oo maailman kauheimpia, vaan oikeastaan ihan ok: kaks vanhinta kay sisaoppilaitosta Tamworthissa, ja huomisesta alkaen tulee jatkossa kotiin vaan viikonlopuiksi. Kaks keskimmaista, 9 ja 5 vee, alottaa maanantaina myos koulun kun niidenkin paasiasloma paattyy. Nuorin, 4 vee, kay sillon tallon eskarissa, kun jaksaa herata. On ihan kiva kun penskoja on paljon, niin ne leikkii keskenaan, eika mun tarvii jatkuvasti olla keksimassa jotain viihdyketta. Tosin tuo 9-vuotias C ja nuorimmainen M on ku dynamiittia toisilleen... Ne ei vaan kesta olla samassa huoneessa ilman riitaa, huutoa ja tavaroiden rikkomista. Mua niiden tappeleminen yleensa tosin vaan naurattaa, kun sulkee korvat metelilta niin M nayttaa aika huvittavalta: lyhyt, pallonmallinen poika kiljuu naama punasena ja polkee jalkaa. Ja sen naama on siis ihan kirkkaan punainen. Passaa kivasti sen porkkananvarisen tukan kanssa yhteen...
Mulla ei oo taalla kenttaa puhelimessa, pitaa ajaa tonne 50km paahan keskustaan etta pystyisin soittamaan kellekaan (en siis voi valittaa Fannille aina kun jokin menee pieleen). Puuvillanpoimijamiehista en oo tavannu viela kun yhden, se on mun ikanen naiden serkkupoika, joka on taalla toissa oppiakseen olemaan ihmisiksi. En ma tieda mika siina pojassa niiden mielesta mattaa, musta se vaikuttaa ihan kivalta... Tosin oon paattany etten huomioi sita enempaa kuin on pakko. Nailla on mun edeltajan kanssa ollu vissiin vahan ongelmia, kun se oli viihtyny liian tiiviisti noiden peltotyolaisten kanssa. Ja Georgella, talla ongelmapojalla, on aika kiva rusketus ja kiharat... Koska yleensa tuuliviiri on toinen nimeni, niin nyt en ota mitaan riskeja etta innostuisin taas uudesta pojasta, ees kaverina. (Vaikka mista ma tiedan kiinnostaisko sita ees tutustua muhun:D)
Mut taa Narrabri on siis supertulvaherkka, ja nytkin sade sotkee jotenki noita puuvillanpoimimiskuvioita. Ennen ku eurooppalaiset vallotti paikan (kannattikohan niiden tanne tulla, tallane megacity 6 000 asukkaallahan taa on), taalla asu aboroginaalien Kamilaroi-heimo. Aboilla on asiat muutenkin aika pain persetta Australiassa, niiden kulttuurista ei taallakaan tunnu olevan jaljella mukaan kuin heimon mukaan nimetty valtatie. Suomi sais ottaa Ausseista kuitenkin oppia siina, etta taalla Haapavettakin pienemmassa kaupungissa/kylassa on silti oma posti, kahesti viikossa julkaiseva paikallislehti ja lentokentta, josta lahtee viikottain kone useemmankin kerran Sydneyyn, Brissieen ja Newcastleen. Way to go say I.
Parasta taalla pellossa on luonto. Oonkin tasta jo muutamalle sanonut, mutta perjantaina oli aika huikeeta kun paivalenkilla ollessa puskista hyppas kaks kengurua viereen loikkimaan. Siina me yhessa juostiin, mina ja kengut. Ne meni tosin vahan nopeempaa. Taivas on iltasin aareton ja Linnunrata niin kaunis etta meinaa itku tulla. Pitkan paivan jalkeen on parasta ottaa lampiman suihkun jalkeen kylma olut ja menna terassille tuijotteleen tahtia, joita nayttaa olevan 4576925 miljardia. Joku ilta aion viela bongata tahdenlennon, ja sillon pistan silmat lujasti kii ja toivon, etta sais aina olla yhta onnellinen ku taalla.
15. huhtikuuta 2012
I got nothing but love for you
Aaahh. Pakko purkaa nyt sydanta ja kertoa teille miten mulla oikeasti menee taalla: HUONOSTI. Ainakin siis taman aamupaivan ajan. Kolme tuntia sitte jouduin sanoon heipat mun rakkaimmalle uudelle ystavalle taalla ja vannottiin etta nahaan sitten joulukuussa. Yhyynyyh tekee edelleen mieli kirota aaneen ja vahan ehka itkeakin, tein kyl jo molempia aiemmin eika se auttanu. Arvaatteko kenensta on kyse? K:sta tietysti...
Mutta mun pitaa varmaan kertoa taa viikonloppu ja sen tapahtumat oikeessa jarjestyksessa. Tulin siis viikko sitte tanne Narrabrihin, teen kahta duunia (nanny/kokki) 7am-10pm 7 days a week, E laskeskeli mulle et teen noin 99 tuntia duunia viikossa. Tienaan siita myos stnasti, joten en valita, paitsi vahan. Tan vkonlopun lauantai ja sunnuntai on hyvin todennakosesti mun ainoat vapaat koko 8 viikon aikana. Tamworth, jossa K on toissa, on kahen tunnin ajomatkan paassa ja tiesin etta taa on mun paras ja ainoa tsaanssi tavata sita taalla. Koska mulla, eika silla, oo kenttaa taalla pellossa eika silla nettia, treffeja oli hieman hankala sopia.. Muistin kuitenki helmikuulta, etta K oli sanonut olevan Tamworthin keskustassa suunnilleen joka viikonloppu. Perjantai-iltana otin siis auton ja lahin ajamaan kohti Tamworthia ilman mitaan tietoa siita, onko K edes siella, miten loydan perille ja missa yovyn. Kysyin Ypylta oonko hullu vai romantikko ja ei se ainakaan suoraan mua skitsoksi sanonu... Saavuin iltamyohalla Tamworthiin, laitoin K:lle tekstiviestia ja soitin mutten saanu sita kiinni, eksyin, olin vasynyt ja nalissaan, ja muutenki tuntu et olipahan taas fiksu veto Henna. Loysin lopulta hotellin jonne jain yoksi ja itsesaalissani laitoin E:lle viestia etta pirista mua tai en saa unta koko yona. Ihana E lohdutti sanomalla myontavansa, etta suomalaisilla on parempi joulupukki ku norjalaisilla :) Tyhma poika. Sain kuitenkin piristettya itteani ajattelemalla, etta paasenpahan edes shoppaamaan seuraavana paivana ja katsomalla telkkarista mieletonta stand-upia.
Lauantaina aamulla oli maailman paras heratys; puhelin soi ja siella oli K! Se sanoi etta on just ajamassa Tamworthiin, missa oon ja voidaanko naha heti. Olin ennatysnopeesti hereilla ja ready to go. Lauantai olikin ihan huippu, tutustuin mielettomiin uusin ihmisiin ja nain mun tyttoa Nooria, kaytiin leffassa, pakotin Millan juttelemaan K:lle puhelimessa, grillailtiin, bailattiin ja tottakai parasta oli se, etta sain viettaa 24 tuntia yhden kultaisimman ja kilteimman ihmisen (ja parhaimman suutelijan) kanssa mita oon vahaan aikaan tavannu. Meilla on K:n kanssa ihan mieleton kemia, ja jos aika ja tilanteet ois toiset, eika kumpikin ois ihastunut jo tahoillaan vakavasti muihin, voi olla etta meista ehka tuliski jotain. Pakko silti myontaa ettei harmita, se on ihana ystava anyhow :)
Tan sunnuntaiaamun kuitenki masistelin, kun tiesin etta kymmenelta K:n pitaa lahtea takas farmille duuniinsa. Vihataan kumpikin jaahyvaisia niin ei ees alytty sanoa mitaan tarkeeta toisille, halattiin vaan ja oltiin hiljaa. Kumpikin tietaa miten paljon toinen siita tykkaa, joten ehka ei tarvinnutkaan sanoa mitaan. All in all, nyt oon takas Narrabrissa ja tieto siita et seuraavat treffit tan mielettoman ihmisen kanssa on vasta kaheksan kuukauden paasta, ei mitenkaan nosta fiilista kattoon. Kun mun duuni loppuu taalla, K on reissussa, ja kun se tulee takas Ausseihin ma oon jo USAssa. Talking about bad timing.
Hitto mika vuodatus :o Mutta saitte ainakin aarilaidallisen jotain oikeasti henkilokohtaista, eika vaan ranskalaisilla viivoilla tehtya luetteloa mun tan viikon duuneista. Toivottavasti ei alkanut ahdistaa?
Mutta mun pitaa varmaan kertoa taa viikonloppu ja sen tapahtumat oikeessa jarjestyksessa. Tulin siis viikko sitte tanne Narrabrihin, teen kahta duunia (nanny/kokki) 7am-10pm 7 days a week, E laskeskeli mulle et teen noin 99 tuntia duunia viikossa. Tienaan siita myos stnasti, joten en valita, paitsi vahan. Tan vkonlopun lauantai ja sunnuntai on hyvin todennakosesti mun ainoat vapaat koko 8 viikon aikana. Tamworth, jossa K on toissa, on kahen tunnin ajomatkan paassa ja tiesin etta taa on mun paras ja ainoa tsaanssi tavata sita taalla. Koska mulla, eika silla, oo kenttaa taalla pellossa eika silla nettia, treffeja oli hieman hankala sopia.. Muistin kuitenki helmikuulta, etta K oli sanonut olevan Tamworthin keskustassa suunnilleen joka viikonloppu. Perjantai-iltana otin siis auton ja lahin ajamaan kohti Tamworthia ilman mitaan tietoa siita, onko K edes siella, miten loydan perille ja missa yovyn. Kysyin Ypylta oonko hullu vai romantikko ja ei se ainakaan suoraan mua skitsoksi sanonu... Saavuin iltamyohalla Tamworthiin, laitoin K:lle tekstiviestia ja soitin mutten saanu sita kiinni, eksyin, olin vasynyt ja nalissaan, ja muutenki tuntu et olipahan taas fiksu veto Henna. Loysin lopulta hotellin jonne jain yoksi ja itsesaalissani laitoin E:lle viestia etta pirista mua tai en saa unta koko yona. Ihana E lohdutti sanomalla myontavansa, etta suomalaisilla on parempi joulupukki ku norjalaisilla :) Tyhma poika. Sain kuitenkin piristettya itteani ajattelemalla, etta paasenpahan edes shoppaamaan seuraavana paivana ja katsomalla telkkarista mieletonta stand-upia.
Lauantaina aamulla oli maailman paras heratys; puhelin soi ja siella oli K! Se sanoi etta on just ajamassa Tamworthiin, missa oon ja voidaanko naha heti. Olin ennatysnopeesti hereilla ja ready to go. Lauantai olikin ihan huippu, tutustuin mielettomiin uusin ihmisiin ja nain mun tyttoa Nooria, kaytiin leffassa, pakotin Millan juttelemaan K:lle puhelimessa, grillailtiin, bailattiin ja tottakai parasta oli se, etta sain viettaa 24 tuntia yhden kultaisimman ja kilteimman ihmisen (ja parhaimman suutelijan) kanssa mita oon vahaan aikaan tavannu. Meilla on K:n kanssa ihan mieleton kemia, ja jos aika ja tilanteet ois toiset, eika kumpikin ois ihastunut jo tahoillaan vakavasti muihin, voi olla etta meista ehka tuliski jotain. Pakko silti myontaa ettei harmita, se on ihana ystava anyhow :)
Tan sunnuntaiaamun kuitenki masistelin, kun tiesin etta kymmenelta K:n pitaa lahtea takas farmille duuniinsa. Vihataan kumpikin jaahyvaisia niin ei ees alytty sanoa mitaan tarkeeta toisille, halattiin vaan ja oltiin hiljaa. Kumpikin tietaa miten paljon toinen siita tykkaa, joten ehka ei tarvinnutkaan sanoa mitaan. All in all, nyt oon takas Narrabrissa ja tieto siita et seuraavat treffit tan mielettoman ihmisen kanssa on vasta kaheksan kuukauden paasta, ei mitenkaan nosta fiilista kattoon. Kun mun duuni loppuu taalla, K on reissussa, ja kun se tulee takas Ausseihin ma oon jo USAssa. Talking about bad timing.
Hitto mika vuodatus :o Mutta saitte ainakin aarilaidallisen jotain oikeasti henkilokohtaista, eika vaan ranskalaisilla viivoilla tehtya luetteloa mun tan viikon duuneista. Toivottavasti ei alkanut ahdistaa?
10. huhtikuuta 2012
Narrabri
Olin asken iltakavelylla taalla maaseudulla ja menosuuntaan pain kuljin niska aari-takakenossa ja silmat kosteina. Ei siks, ettei laakitys ois kohdillaan, vaan koska joka puolella oli sysipimeaa ja tahtia oli noin sata tuhatta miljardia, taivas naytti aarettomalta ja linnunrata hohti suoraan paan ylapuolella. Oli uskomattoman kaunista. Kun tulin sen tienristeyksen kohdalle josta kaannyn takasin taloa pain, tajusin etta mahan asun Australiassa. Joo, oon ehka vahan hidas, eihan tassa oo oltu reissussa ku vasta kolme kuukautta. Paluumatkalla iski pieni paniikki, etta joko mun pitaa kahen ja puolen kuukauden paasta lahtea taalta... Teki mieli polkea jalkaa ja kiukutella, etten varmasti lahe yhtaan mihinkaan, ikina. Taa on ihana maa. Tulkaa kaikki tanne.
(Ai niin, uus duuni uus kaupunki. Tai no kyla. Tossa 50km paassa taalta puuvillafarmilta. Kerron joskus enemman kun en oo nain hammentyny aussien yotaivaan upeudesta.)
(Ai niin, uus duuni uus kaupunki. Tai no kyla. Tossa 50km paassa taalta puuvillafarmilta. Kerron joskus enemman kun en oo nain hammentyny aussien yotaivaan upeudesta.)
4. huhtikuuta 2012
Tajusin äsken kauhuissani, että mun Australia-ajasta on jo puolet takana. Puolet! Ja vastahan mä tänne tulin. Matka jatkuu kesäkuun lopussa onneksi Yhdysvaltoihin, mm. Los Angelesiin, joten koko reissun puoliväliin on onneksi vielä hetki. Siinä ajassa mitä oon Down Underissa ehtiny olla, lämmön lisäksi parasta on olleet kaikki ihmiset. Erityiskiitokset mun ja Fannin aussiperheelle sekä norskikavereille. Tiiän jo nyt, että tänne pitää tulla vielä takasin, koska ikävä tulee oleen kauhee ja niin paljon jää näkemättä. Nyt näyttää siltä, että ainakin Perth, Adelaide ja Melbourne jää seuraavaan kertaan.
Sain muuten taas duunia, lapsenvahtina/kokkina. Musta tulee rikas..! Ehkä, jos jaksan painaa kahta duunia sen 7 päivää viikossa seuraavat kaks kuukautta. Löysin mahtavan perheen puuvillafarmeineen samalta seudulta kuin missä vietin sen kolme viikkoa helmi-maaliskuussa (K tulee siis olemaan lähellä, jes). Paitsi että viikkopalkka on backpackerille aika huikee ja mulla tulee olemaan käytössä oma auto ja ruoka on ilmaista jne, tää perhe myös tuntuu haluavan mut sinne aika kovasti. Vai mitä sanotte siitä, että ne tosta noin vain osti mulle junalipun ykkösluokkaan koska "we don't want you to travel in the smelly economy class"? Hintaeroa näille kahdelle tiketille tulee sen viiskyt dollaria. Toivottavasti ne on yhtä kivoja kuin vaikuttavat rikkailta.
Vielä ennen sunnuntaista lähtöä countrysideen täytyy nähä ihmisiä täällä Sydneyssä. Mun norjalaispojista (no ei ne oikeesti mun oo) kolme neljästä tuli takasin cityyn sunnuntaina. Vaikka maanantaina illallistettiinki useampi tunti A:n, E:n ja J:n kanssa, niin torstaina täytyy ottaa uusiks ja vielä pidemmän kaavan kautta. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan tällä kertaa, näkisitte kuin hauskaa meillä on. Nää pojat on ihan parhaita ja suunnitelmissa onkin pitää reunion juhannuksena 2013 Suomessa, haha pakotan teidät kaikki tutustuun niihin sitte :D
Nyt lähden kävelylle kauppaan, koska tunnen kuinka chocolate ricotta tartin ainekset kutsuu mua siellä. Miten kukaan vois vastustaa juustokakkua, johon tulee 1,25kg italialaista ricottaa? Nam!
Sain muuten taas duunia, lapsenvahtina/kokkina. Musta tulee rikas..! Ehkä, jos jaksan painaa kahta duunia sen 7 päivää viikossa seuraavat kaks kuukautta. Löysin mahtavan perheen puuvillafarmeineen samalta seudulta kuin missä vietin sen kolme viikkoa helmi-maaliskuussa (K tulee siis olemaan lähellä, jes). Paitsi että viikkopalkka on backpackerille aika huikee ja mulla tulee olemaan käytössä oma auto ja ruoka on ilmaista jne, tää perhe myös tuntuu haluavan mut sinne aika kovasti. Vai mitä sanotte siitä, että ne tosta noin vain osti mulle junalipun ykkösluokkaan koska "we don't want you to travel in the smelly economy class"? Hintaeroa näille kahdelle tiketille tulee sen viiskyt dollaria. Toivottavasti ne on yhtä kivoja kuin vaikuttavat rikkailta.
Vielä ennen sunnuntaista lähtöä countrysideen täytyy nähä ihmisiä täällä Sydneyssä. Mun norjalaispojista (no ei ne oikeesti mun oo) kolme neljästä tuli takasin cityyn sunnuntaina. Vaikka maanantaina illallistettiinki useampi tunti A:n, E:n ja J:n kanssa, niin torstaina täytyy ottaa uusiks ja vielä pidemmän kaavan kautta. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan tällä kertaa, näkisitte kuin hauskaa meillä on. Nää pojat on ihan parhaita ja suunnitelmissa onkin pitää reunion juhannuksena 2013 Suomessa, haha pakotan teidät kaikki tutustuun niihin sitte :D
Nyt lähden kävelylle kauppaan, koska tunnen kuinka chocolate ricotta tartin ainekset kutsuu mua siellä. Miten kukaan vois vastustaa juustokakkua, johon tulee 1,25kg italialaista ricottaa? Nam!
2. huhtikuuta 2012
Lesbian Party Boat Cruise
Viime lauantain vietin ihanissa tunnelmissa päiväristeilyllä Sydneyn satamassa. Oli mieletön ilma, aurinkoa ja asteita päälle 25. Seura oli mahtavaa ja bileet huiput, ehkä osin siksi että laiva oli lastattu pelkillä naisilla. Mun Aussie sister from another mister Ruth on enemmän tyttöihin päin, ja otti BFF Jessin kanssa missiokseen tehdä mustakin gayn. Koska oon lievästi sanottuna kyllästyny miehiin nyt, mulla ei ollu mitään tätä vastaan. Liputkin oli vaan parinkympin päälle ja teemana super soaker eli vesipyssyily, joten odotuksen oli hieman korkeella! Enkä pettyny ;) Tanssittiin, fiilisteltiin, oltiin ku lauma 5-vuotiaita vesiampumisleikeissä ja pidettiin hauskaa.
Ehkä syy oli vähäisen alkoholimäärän mun kohdalla, mutta taidan edelleen tykätä miehistä silti enemmän. Muistoksi Ruthin ja Jessin hyvästä yrityksestä, mahtavasta päivästä ja ihanista naisista nyysin itelle yhden noista vesipyssyistä ja ammun sillä jatkossa kaikkia miehiä jotka alkaa kuvitteleen ittestään liikoja! Lesbian super soaker powerrr!
 |
| Jess & minä. Hetki sitten lähdettiin satamasta ja mä mietin vielä tässä vaiheessa että apua, sulan tonne kuumuuteen noissa farkuissa. Vartin päästä olinki jo viilentyny kiitos Ruthin ja vesiaseen. |
 |
| Jess striking a pose! |
 |
| Noi maisemat ja toi vesi.. Aahh. |
 |
| Kaks onnellista ja Sydney Harbour Bridge. Jessin topissa näkyy vielä märät jäljet mun ja Ruthin yhteishyökkäyksestä. |
 |
| Ihana Ruth ja ihanat pisamat! |
 |
| Me oltiin aseistauduttu hyvin sekä juoma- että super soaker -puolella. |
 |
| Jess, britti-Mia ja hillittömät muuvssit |
 |
| Ruth, joku tsiksi ja Jess. Ilmeet on jo hieman väsyneet useamman tunnin tanssimisen jälkeen, ja suunta kohti paluusatamaa. |
 |
| Sumeina riemuidiootteina ja takasin maan kamaralla! Minä, Brit, Jess. |
Ehkä syy oli vähäisen alkoholimäärän mun kohdalla, mutta taidan edelleen tykätä miehistä silti enemmän. Muistoksi Ruthin ja Jessin hyvästä yrityksestä, mahtavasta päivästä ja ihanista naisista nyysin itelle yhden noista vesipyssyistä ja ammun sillä jatkossa kaikkia miehiä jotka alkaa kuvitteleen ittestään liikoja! Lesbian super soaker powerrr!
28. maaliskuuta 2012
Eat. Bake. Party.
Tulin takasi Sydneyyn reilu kaks viikkoa sitten, ja en oo ehtiny oikein päivittää blogia ku oon ollu niin kiireinen (niivissii). Mun päivät on tiukasti aikataulutettu ja jaettu neljään osaan: syöminen, juhliminen, leivonta, punttis. Koska kolme noista lihottaa ja vaan yksi ei, niin paino on hilautunu hiljalleen ylöspäin ja liityn kohta aussien Biggest Loseriin. No ei vaiskaan. Jos ois kisa ihmisille jotka on mentally fat nii sen voittaisin kirkkaasti.
Viikko sitten perjantaina oli Tompan kaverin Danielin 18-vuotisbileet. Oltiin porukan vanhimpia ja osa vieraista oli niin teinejä ettei fiilikseen pääsyyn auttanu kuin viina. Lopulta illasta tuli kuitenkin kiva, tai luulen ainakin niin; kotiinlähdön tullessa olin hävittäny kengät, puhelimen ja käsilaukun. Saadaan Tompan kaa kiittää Adelaidea siitä että se työnsi meidät taksiin ja järkkäs kotiin, ja mä saan extrakiittää Tomppaa joka humalatilassaan maksoi taksin eikä enää seuraavana päivänä muistanu sitä. Eikä kyllä paljon muutakaan.
Viime lauantaina oli Jamesin myöhäiset 23vee partyt täällä Cousinseilla. Puunattiin Fannin kaa talo valmiiks ja tehtiin frozen honey cheesecake with praline crust, jota ei lopuksi sitten tarjoitukaan vieraille koska James ei halunnu jakaa sitä. (Oli muuten aivan ihanaa! Samoin ku itsetehty sitruunajäätelö. Ja lime-passionjuustokakku. Ja passion-appelsiinivanukas. Ja hedelmäpavlova. Jajaja.) Tehtiin myös, arvatkaa mitä, salmiakkikossua! Finlandia-vodkaa paikallisesta alkosta ja Kannuksen mamman lähettämiä turkkareita sekasin. Oli ihanaa. Nammmm. Kovin moni muu ei tosin arvostanu... Tapasin niissä bileissä myös (taas) uuden miehen, joka oli vähän vanhempi laulaja-hieroja-mikä lie, ja keinottelin tietty itelle selkähieronnan. En mä tiedä keksikö se hieroja-ammattinsa päästään (James veikkas niin), mut ainakin mun hartiat tykkäs. Hieronnan lisäksi sain puhelinnumeron ja nyt mietin olisko kamalan törkeää lähteä treffeille vaan siksi että niska on jumissa.
Mun englanti JA suomi menee alamäkeä. Puhun jokapäivä englantia joten en enää välitä meneekö kielioppi mihinkään päin. Suomen kielestä alan unohella sanoja... Huomaan sen Fannin kaa puhuessa. Englannistan joka toisen sanan minkä sanon ja se ärrrsyttää mua kauheesti. Osaisinpa ees toisen kielen kunnolla! Paraniskohan suomi jos tulis koti-ikävä..? (Millä logiikalla?) Mulla ei pahemmin oo vielä ollu ikävä kotia, varsinki ku muutaman viikon välein tulee salmiakkipaketteja postissa. Kuntosali on kans ennaltaehkäisevää terapiaa, ainaku oon salilla maalla ei oo mitään väliä, puntit painaa saman verran joka paikassa. Suomessa tosin kukaan ei oo koskaan pyytäny kahville kesken vatsatreenin...
Huomenna alan hakea töitä. Ihan varmasti, tai ainaki melko. Ois kyl vielä Kelsien synttäribileet täällä Sydneyssä ens kuussa, ja sit Daniel on pyytäny kaikki telttaileen pääsiäisenä... Elämä on hankalaa kun on ihmisiä joista tykkää! Ei niitä malta jättää. Haluun kuitenki nähä vielä niin paljon ennen ku lähen täältä et pohjoseen on jossain vaiheessa lähettävä. Nyt silti keskityn vielä hetkeks nauttiin läskielämästä cityssä.
Viikko sitten perjantaina oli Tompan kaverin Danielin 18-vuotisbileet. Oltiin porukan vanhimpia ja osa vieraista oli niin teinejä ettei fiilikseen pääsyyn auttanu kuin viina. Lopulta illasta tuli kuitenkin kiva, tai luulen ainakin niin; kotiinlähdön tullessa olin hävittäny kengät, puhelimen ja käsilaukun. Saadaan Tompan kaa kiittää Adelaidea siitä että se työnsi meidät taksiin ja järkkäs kotiin, ja mä saan extrakiittää Tomppaa joka humalatilassaan maksoi taksin eikä enää seuraavana päivänä muistanu sitä. Eikä kyllä paljon muutakaan.
Viime lauantaina oli Jamesin myöhäiset 23vee partyt täällä Cousinseilla. Puunattiin Fannin kaa talo valmiiks ja tehtiin frozen honey cheesecake with praline crust, jota ei lopuksi sitten tarjoitukaan vieraille koska James ei halunnu jakaa sitä. (Oli muuten aivan ihanaa! Samoin ku itsetehty sitruunajäätelö. Ja lime-passionjuustokakku. Ja passion-appelsiinivanukas. Ja hedelmäpavlova. Jajaja.) Tehtiin myös, arvatkaa mitä, salmiakkikossua! Finlandia-vodkaa paikallisesta alkosta ja Kannuksen mamman lähettämiä turkkareita sekasin. Oli ihanaa. Nammmm. Kovin moni muu ei tosin arvostanu... Tapasin niissä bileissä myös (taas) uuden miehen, joka oli vähän vanhempi laulaja-hieroja-mikä lie, ja keinottelin tietty itelle selkähieronnan. En mä tiedä keksikö se hieroja-ammattinsa päästään (James veikkas niin), mut ainakin mun hartiat tykkäs. Hieronnan lisäksi sain puhelinnumeron ja nyt mietin olisko kamalan törkeää lähteä treffeille vaan siksi että niska on jumissa.
 |
| ? |
 |
| Kerry tai Carrie tai mikäli, ärsyttävä, ja James |
 |
| Jess, Fanni, Henna. Sumeina |
 |
| Lucy, Jess, Fanni |
 |
| James, Jas |
Mun englanti JA suomi menee alamäkeä. Puhun jokapäivä englantia joten en enää välitä meneekö kielioppi mihinkään päin. Suomen kielestä alan unohella sanoja... Huomaan sen Fannin kaa puhuessa. Englannistan joka toisen sanan minkä sanon ja se ärrrsyttää mua kauheesti. Osaisinpa ees toisen kielen kunnolla! Paraniskohan suomi jos tulis koti-ikävä..? (Millä logiikalla?) Mulla ei pahemmin oo vielä ollu ikävä kotia, varsinki ku muutaman viikon välein tulee salmiakkipaketteja postissa. Kuntosali on kans ennaltaehkäisevää terapiaa, ainaku oon salilla maalla ei oo mitään väliä, puntit painaa saman verran joka paikassa. Suomessa tosin kukaan ei oo koskaan pyytäny kahville kesken vatsatreenin...
Huomenna alan hakea töitä. Ihan varmasti, tai ainaki melko. Ois kyl vielä Kelsien synttäribileet täällä Sydneyssä ens kuussa, ja sit Daniel on pyytäny kaikki telttaileen pääsiäisenä... Elämä on hankalaa kun on ihmisiä joista tykkää! Ei niitä malta jättää. Haluun kuitenki nähä vielä niin paljon ennen ku lähen täältä et pohjoseen on jossain vaiheessa lähettävä. Nyt silti keskityn vielä hetkeks nauttiin läskielämästä cityssä.
12. maaliskuuta 2012
Who'd a Thought It
Vika aamu menossa farmilla, illalla paasen takas aussiperheen ja Fannin luokse ja voin keskustella jarkevista asioista enka siita onko B1 vai B2 parempi pyjamabanaani. Lisaks uskon etta Fanni, James tai muut ei ala itkeen jos en anna niille jaateloa ennen lounasta.
No eika. Oikeasti mulla on ollut taalla tosi kivaa, ja oon ollu kuulemma superisti kivempi ku naiden edellinen au pair (johtuu ehka siita, etta se ei puhunu englantia). Lapset ei haluais etta lahen, mutta tanne tulee joku uusi-seelantilainen tytto parin viikon paasta niiden luokse, joten ma unohdun aika pian. En jais tanne vaikka olis mika, koska kaikesta huipusta ajasta huolimatta jotain kertoo se, etta mun kaks parasta kaveria taalla on koirat nimelta Sam ja Red.
Nyt on muutenki hyva aika lahtea, koska tein itteni tutuksi paikalliselle poliisille, ups... Olin J:n ja Z:n seka niiden kaverin Charlien kanssa ajelemassa keskustassa, kun ryhmityin jotenkin vaarin risteyksessa ja ohiajanu poliisi teki uukkarin ja vinkkas mut pysahtyyn. Se kaveli mun auton luokse ja pyysi nahda ajokortin, mutta koska se puhu niin kauhealla junttiaksentilla etten saanu selvaa, jouduin kahdesti pyytaan sita toistamaan sanomansa. Kolmannella kerralla poliisimies ei halunnutkaa enaa nahda mun ajokorttia vaan kysyi etta montako oon juonu tanaan ja laittoi mut laskemaan hitaasti kymmeneen. Se tosin ehka uskoi etta olin ihan selvinpain kun onnistuin laskemisessa ja esittelin sille mun kansainvalisen+suomalaisen ajokortin. Se kaski olla aiheuttamatta enaa stressia muille autoille liikenteessa ja neuvoi miten kaannyn oikeaoppisesti siina risteyksessa. En raaskinu huomauttaa sille et osaan kylla ajaa, pitais silmalla vaan naita maalaisia jotka hurjastelee autollaan miten sattuu... Taalla ei juuri oo liikennetta, joten liikennesaannot on valilla vahan vinksallaan. Jotenkin arsytti etta poliisi valkkas just mut koska oon aina supervarovainen kun mulla on lapsia kyydissa, mutta hei, ainakin tuli testattua etta mun ajokortti on ihan pateva taalla.:)
Jos jotain tulee Quirindista ikava, niin ihan mieletonta paikkaa nimelta Who'd a Thought It Lookout. Se oli kukkulan paalla ja sielta naki joka puolelle ja koko Quirindin. Otin kuvia, mutta ne ei tee mitaan oikeutta sille milta siella oikeesti naytti... Varsinkin kun yhdessa vaiheessa kun katoin alas laaksoon nain kotkan liitamassa siella. Oli ihan ku jostain luontodokumentista.
Nyt 1h 51min siihen etta juna lahtee kohti Sydneya!
No eika. Oikeasti mulla on ollut taalla tosi kivaa, ja oon ollu kuulemma superisti kivempi ku naiden edellinen au pair (johtuu ehka siita, etta se ei puhunu englantia). Lapset ei haluais etta lahen, mutta tanne tulee joku uusi-seelantilainen tytto parin viikon paasta niiden luokse, joten ma unohdun aika pian. En jais tanne vaikka olis mika, koska kaikesta huipusta ajasta huolimatta jotain kertoo se, etta mun kaks parasta kaveria taalla on koirat nimelta Sam ja Red.
 |
| Red |
 |
| Sam |
Nyt on muutenki hyva aika lahtea, koska tein itteni tutuksi paikalliselle poliisille, ups... Olin J:n ja Z:n seka niiden kaverin Charlien kanssa ajelemassa keskustassa, kun ryhmityin jotenkin vaarin risteyksessa ja ohiajanu poliisi teki uukkarin ja vinkkas mut pysahtyyn. Se kaveli mun auton luokse ja pyysi nahda ajokortin, mutta koska se puhu niin kauhealla junttiaksentilla etten saanu selvaa, jouduin kahdesti pyytaan sita toistamaan sanomansa. Kolmannella kerralla poliisimies ei halunnutkaa enaa nahda mun ajokorttia vaan kysyi etta montako oon juonu tanaan ja laittoi mut laskemaan hitaasti kymmeneen. Se tosin ehka uskoi etta olin ihan selvinpain kun onnistuin laskemisessa ja esittelin sille mun kansainvalisen+suomalaisen ajokortin. Se kaski olla aiheuttamatta enaa stressia muille autoille liikenteessa ja neuvoi miten kaannyn oikeaoppisesti siina risteyksessa. En raaskinu huomauttaa sille et osaan kylla ajaa, pitais silmalla vaan naita maalaisia jotka hurjastelee autollaan miten sattuu... Taalla ei juuri oo liikennetta, joten liikennesaannot on valilla vahan vinksallaan. Jotenkin arsytti etta poliisi valkkas just mut koska oon aina supervarovainen kun mulla on lapsia kyydissa, mutta hei, ainakin tuli testattua etta mun ajokortti on ihan pateva taalla.:)
Jos jotain tulee Quirindista ikava, niin ihan mieletonta paikkaa nimelta Who'd a Thought It Lookout. Se oli kukkulan paalla ja sielta naki joka puolelle ja koko Quirindin. Otin kuvia, mutta ne ei tee mitaan oikeutta sille milta siella oikeesti naytti... Varsinkin kun yhdessa vaiheessa kun katoin alas laaksoon nain kotkan liitamassa siella. Oli ihan ku jostain luontodokumentista.
Nyt 1h 51min siihen etta juna lahtee kohti Sydneya!
11. maaliskuuta 2012
Random camping in Tamworth
Ajattelin kirjottaa teille huomenaamuna viela vikan kerran taalta Quirindista ennenku juna lahtee kohti Sydneya, mut ensin on pakko vahan hehkuttaa...
Oon pelkkaa hymya. Perjantain treffit oli ihanat! En tiia mika siina on et K:n kanssa tulee nukuttua aina mita odottamattomimmissa paikoissa, niinku vaikka Hyde Parkissa tai nyt sit yhdella Tamworthin kukkuloista... Tuon ruusun takia piti kavella puolitoista kilometria, ennen ku K loysi mulle kukan joka tuoksui sen mielesta tarpeeks hyvalta. Se on hieman karsiny telttailusta mutta tuoksuu edelleen ihanalle <3
9. maaliskuuta 2012
Pat a koala
Tiistai-iltapaivana lahdin ajamaan kohti Gunnedahia (90km paassa), pikkukaupunki joka kutsuu itseaan mailman koalapaakaupungiksi. “Gunnedah is the Koala Capital of the World with one of the largest and wealthiest koala populations in Australia nimelta Waterways Wildlife Park
Tutustuin myos emuihin, strutseihin, nokkasiileihin ja dingoihin. Tiesitteko, etta emut on oikeasti tosi pirullisen ja pelottavan nakoisia, strutsit isottelijoita, nokkasiileilla superpitka kieli ja dingot nayttaa ihan normaaleilta lemmikkikoirilta?
 |
| Emu. Hyi. |
 |
| Se on oikeesti nokkasiili, vaikkei siita paljoa saakaan selvaa.. |
Opin lisaksi, etta on olemassa mustia joutsenia eika mikaan oo niin nopea ku saikahtanyt wallabi. Opossumit ja vompatit ei halunnu poseerata mulle, vaan veteli sikeita pesissaan… Tylsat.
Kaikista suloisimmat elaimet (koaloiden lisaksi, tietty) oli allaolevat hurmaava papukaija (jollasia muuten lentelee taalla luonnossa vapaana tsiljoonia) ja nuori kenguru, jotka ei millaan malttanu lopettaa poseeraamista! Rapsin ehka noin tuhat kuvaa molemmista ja olisin halunnu ottaa molemmat mun mukaan.
Taalla maaseudulla alkaa olemaan oisin superkylma, syksy on kai tulossa… Lahden maanantaina takasin Sydneyyn, ja on kiva naha Queensland
- ymparilla on omanikaista seuraa JA
- iltajumppa tapahtuu kuntosalilla eika siten etta jahtaan tunnin otokoita mun huoneessa ennen nukkumaanmenoa JA
- paassa soi tunnarit omista lempisarjoista eika Sesame Streetista, Bob the Builderista ja Mike the Knightista...
(Ai niin. Ennen lahtoa taalta mulla pitais olla viela ne treffit K:n kanssa perjantai-iltana, jos tyot vaan loppuu tarpeeks aikasin. Tekstailtiin tanaan K:n kanssa meidan idoottipomoista jotka ei voi antaa meidan pitaa vapaata samoina paivina ja tekee tasta niin hankalaa… K asuu siis talla hetkella farmilla lahella Tamworthia, ja perjantaina mun olis tarkotus ajaa sinne ja tavata K jossain pain Tamworthin keskustaa. On ollu vaikeeta sopia mitaan aiemmin silla K:lla ei oo nettia ja mulla ei ollu puhelinta melkeen kahteen viikkoon, ja sitte ku sain puhelimen nii K laittoi viestia etta silla ei muuten oo kenttaa muuta ku sillon jos se ajaa laheisen kukkulan huipulle. Nice. Miten niin kohtalo on meita vastaan?)
7. maaliskuuta 2012
Onneksi meri ei tulvi, koska tämä valas ei jaksa uida
Kolme hurraahuutoa Fannille! Sen sijaan, että valittaisin levenevästä olemuksestani, tylsistä päivistä television äärellä, hikoilusta auringossa tai jatkuvasta syömisestä, oon päättäny nauttia kaikesta edellä mainitusta, koska hei, ainakaan Sydney ei tulvi eikä meidän tarvi lähteä evakkoon. Missä ihmeessä mää sitte kattoisin suosikkisarjojani ja joisin creaming sodaa? Onko evakossa telkkaria? Onko evakossa sohvia, jääkaappeja pullollaan ruokaa tai suihkua? Voin melkein taata, ettei ole. Kuten tseims on lohduttanut: ”Thank goodness we live on a hill”. HURRAA #1 !
Sen lisäksi, että nautin laiskoista päivistä oon myös kääntänyt nokkani kohti terveellisempää elämää. Nämä kaksihan voidaan yhdistää! Maanantaiaamuna heräsin pirteänä kuin peipponen, söin terveellisen aamupalan ja mennä puksutin junalla Hornsbyyn ja World of Fitness –kuntosalille. Ystävällisesti energinen hymy kasvoillani ilmaisin kivalle (+supertimmille) naikkoselle kiinnostukseni heidän kuntosaliaan kohtaan. Lähdin salilta vieläkin isompi hymy kasvoillani, takataskussa kuntosalijäsenyys ja aika varattu personal fitness plan –tuokiolle, missä supertimmi mies näytti mulle miten homma toimii (;P) ja kerto kuinka huono mun kunto on. Se mittas mun rasvaprosentin, punnitsi mut ja jopa hillitsi itsensä eikä nauranut, kun yritin näyttää coolilta käyttäessäni noita ’State of the art resistance machineja’. Rasvaprosenttini mitattuaan Brett (siis se supertimmi mies) sanoi sitäpaisti että ”that’s not too bad” ja että saan myös pudotettua sitä 5%. GOODBYE VALAS, TERVETULOA UUSI TIMMI JA RASVATON MINÄ! HURRAA #2 !
Tiistaina kävin BodyPumpissa. Ohjaaja (Brett) huomas heti, että oon tunnilla ekaa kertaa, jo ennen ku varsinainen tunti oli edes alkanu. Johtui ehkä siitä, että kaikki muut tiesi mihin mennä, mitä painoja ottaa ja miten asetella matot ja laudat ja what not. Noh, tietysti olin iloinen, että Brett tuli ja auttoi mua. MUTTA…. Alko ehkä vähän ahistaa, kun se tuijotti mua koko tunnin, piti silmällä jokaista mun liikettä ja tuli ja korjas ne. Ja jooo, tietenki se on hyvä juttu, teinpähän kaiken ainakin oikein, mutta tuntu se vähän tyhmältä, varsinkin, kun se ei korjannut kenenkään muun liikkeitä. Ei edes nurkassa olevan hyypiön, joka ihan selvästi ei tiennyt mitä piti tehdä.
Tänään personal fitness plan tuokioni jälkeen, jäin salille suorittamaan mulle suunniteltua ohjelmaa. Eka lihakset: kädet, jalat, selkä, vatsa. Sitte Cardio (en tiedä, mitä suomenkielen sanaa käyttäisin, alkaa unohtua..): 25 minuutin intervalliharjoitus juoksumatolla ja päälle 10 minuuttia soutamista. AND LET ME TELL YOU, nyt on vaikeaa laittaa hiukset pompulalle, istua alas, nousta ylös, kävellä, istua, maata, hymyillä (nojoo, ehkä ei..).. Mikä ihana tunne, joka paikkaan sattuu, mutta tietääpähän ainakin, että on tehny jotain liikunnallista!
Seuraavina viikkoina tiedossa on kolmet bileet, ensimmäiset perjantaina. JEE! Vaikka en voikaan tehdä mitään suuria matkustussuunnitelmia ja stressaan siitä hieman, niin kuten jo aluksi sanoin, aion olla murehtimatta ja nauttia olostani! Kyllä se työ vielä löytyy, ja sitten voin lähteä kattelemaan, mitä kaikkea tämä ihmeellinen maa tarjoaa!
Muutoin mää oon vaan hengannu ihanan Jamesini kanssa. Mistä päästäänkin kolmanteen hurraahuutoon: mulla on poikaystävä. HURRAA #3!
Bamba kuittaa ja lähtee päikkäreille.
6. maaliskuuta 2012
Nonsense
Sain iltapaivan vapaaksi ja mietin etta kirjottasin teille ihan vaan yleisia kuulumisia taalta. Nyt on siis vika viikko farmilla, sitten takas Sydneyyn, jee! Ihan eka meen ensimmaiseen parturiin mika tulee vastaan... Viela ens viikko mun pitaa kuitenki selvita nailla kaameilla hiuksilla, ja hoitaa yhdet treffit pois alta. Onneks oon hurmannu K:n upealla sisimmallani jo viikkoja sitten, joten sehan ei tuu jarkyttyyn siita etta mun punaiset kutri onkin muuttunu vaaleenoransseiksi, eihan? Niille, jotka ei oo viela kuullu/nahny niin mahan kyllastyin Brisbanessa ollessa siihen, etta punainen tukka haalenee aina niin nopeesti ei-minkaan variseksi, ja loin kaks purkkia varinpoistoa paahan oikeestaan sen enempaa miettimatta. Ma TIESIN, ettei siita tuu millaan hyvannakoista ja etta joudun odottamaan jonkun aikaa ennen ku voin vetaa hiukset ruskeeksi, mut jotenki en aatellu ihan niin kirjavaa lopputulosta. Muiden mielipiteet on ollu aika laidasta laitaan: Fanni tykkaa, Alan ja Lillie tiputti silmat paastaan, Milla ei osannu puhua mulle skypessa kun naytin niin oudolta, ja vanha kahvilanpitajamies Quirindin keskustassa sanoi etta "That's very unusual hair color... but I like it".
Niina hetkina taalla ollessa kun en vahdi lapsia tai hoida juoksevia asioita farmin puolella, luen. Paljon. Koska paatin etten osta taalla ollessa kenkia (mulla on niita liikaa jo Suomessa), oon alkanu ostaan kirjoja. 1984, The Great Gatsby, The Arabian Nights ja moniamonia muita. Yllattaen saan englanniksi lukemisesta paljon enemman irti kun aluksi luulin. En tieda onko se, etta taalla maaseudulla ei ole ketaan kenelle puhua suomea tai tuo mun innostuminen kirjoista saanu aikaan sen, etta useinmiten ajattelen ja naan unia englanniksi. Taa on aiheuttanu ainakin kertaalleen jo ongelmia, viime perjantaina nimittain... Zane halusi leipoa, joten googletettiin kakkujen kuvia ja se sai valita parhaimmannakosen, joka sitten leivottais (paras oli tietysti suklaakakku jossa oli karkkeja paalla). Reseptin otin suomeksi koska luulin etta se ois helpompaa. No eika mita... Eka lause oli "Vaahdota rasva ja sokeri, lisaa munat joukkoon yksitellen vatkaten". Luin sen varmaan kolme kertaa, ja silti eka kerralla katevasti vaahdotin munat ja sokerin. Aloitettiin siis alusta. Nyt sitten idioottina lisasin sokerit jauhoihin... Mun aivot ei enaa prosessoi suomenkielista tekstia. Kakusta tuli kuitenkin upea! Se vaan ehdittiin syoda ennenkuin ennatin ees ajatella sen kuvaamista todistusaineistoksi mun leipurintaidoista.
Ruoasta tuli mieleen, et en oo varmaan viela kovin monelle muistanu mainita, etta syon taas punasta lihaa (ja ne jotka miettii mita ihmeellista siina on, niin tiedoksi etta oon parhaani mukaan valtelly sita sen jalkeen kun taytin 16). Paatin jo ennen reissua, etta koska mulla ei oo mitaan eettisia syita mun valinnan takana, niin en anna tyhmien itseasetettujen rajoitteiden estaa mua nauttimasta kaikesta mita poydassa on tarjolla. Ei silla, valttelen vielaki lihaa mut en enaa kieltaydy mikali sita on dinnerilla tarjolla. Ja tama koskee vaan ulkomailla oloa ja niita tilanteita, kun olisi epakohteliasta alkaa vaatimaan omia annoksia. Syon sita mita muutkin syo, yksinkertaista. Mut hei, miksei kaikki ihmiset lopeta punaisen lihan syomista? Oon nimittain todennu, etta se on aika alloa eika edes maistu juuri miltaan. Ei tuu oleen ongelma jattaa sita pois ruokavaliosta kun taas palaan Suomeen. Muutenkin taalla joutuu syomaan vahan oudosti, kun ruisleipaa ei oo ja kunnon puuroa ja rasvatonta jogurttia joutuu metsastaan ympari kylaa. Oon syony niin paljon valkosta viljaa et en mahu kohta ovesta ulos... Sitten ku lennan kesakuun lopussa jenkkeihin, joudun varaan varmaan kaks istumapaikkaa. Tai sit syon enaa vaan hedelmia, nam.
Nytte lahen paijaamaan koaloita Gunnadahiin, byeeee!
 |
| Quirindin liikennemerkkeja. |
Sain iltapaivan vapaaksi ja mietin etta kirjottasin teille ihan vaan yleisia kuulumisia taalta. Nyt on siis vika viikko farmilla, sitten takas Sydneyyn, jee! Ihan eka meen ensimmaiseen parturiin mika tulee vastaan... Viela ens viikko mun pitaa kuitenki selvita nailla kaameilla hiuksilla, ja hoitaa yhdet treffit pois alta. Onneks oon hurmannu K:n upealla sisimmallani jo viikkoja sitten, joten sehan ei tuu jarkyttyyn siita etta mun punaiset kutri onkin muuttunu vaaleenoransseiksi, eihan? Niille, jotka ei oo viela kuullu/nahny niin mahan kyllastyin Brisbanessa ollessa siihen, etta punainen tukka haalenee aina niin nopeesti ei-minkaan variseksi, ja loin kaks purkkia varinpoistoa paahan oikeestaan sen enempaa miettimatta. Ma TIESIN, ettei siita tuu millaan hyvannakoista ja etta joudun odottamaan jonkun aikaa ennen ku voin vetaa hiukset ruskeeksi, mut jotenki en aatellu ihan niin kirjavaa lopputulosta. Muiden mielipiteet on ollu aika laidasta laitaan: Fanni tykkaa, Alan ja Lillie tiputti silmat paastaan, Milla ei osannu puhua mulle skypessa kun naytin niin oudolta, ja vanha kahvilanpitajamies Quirindin keskustassa sanoi etta "That's very unusual hair color... but I like it".
 |
| Photo by Z, 4wee. |
Niina hetkina taalla ollessa kun en vahdi lapsia tai hoida juoksevia asioita farmin puolella, luen. Paljon. Koska paatin etten osta taalla ollessa kenkia (mulla on niita liikaa jo Suomessa), oon alkanu ostaan kirjoja. 1984, The Great Gatsby, The Arabian Nights ja moniamonia muita. Yllattaen saan englanniksi lukemisesta paljon enemman irti kun aluksi luulin. En tieda onko se, etta taalla maaseudulla ei ole ketaan kenelle puhua suomea tai tuo mun innostuminen kirjoista saanu aikaan sen, etta useinmiten ajattelen ja naan unia englanniksi. Taa on aiheuttanu ainakin kertaalleen jo ongelmia, viime perjantaina nimittain... Zane halusi leipoa, joten googletettiin kakkujen kuvia ja se sai valita parhaimmannakosen, joka sitten leivottais (paras oli tietysti suklaakakku jossa oli karkkeja paalla). Reseptin otin suomeksi koska luulin etta se ois helpompaa. No eika mita... Eka lause oli "Vaahdota rasva ja sokeri, lisaa munat joukkoon yksitellen vatkaten". Luin sen varmaan kolme kertaa, ja silti eka kerralla katevasti vaahdotin munat ja sokerin. Aloitettiin siis alusta. Nyt sitten idioottina lisasin sokerit jauhoihin... Mun aivot ei enaa prosessoi suomenkielista tekstia. Kakusta tuli kuitenkin upea! Se vaan ehdittiin syoda ennenkuin ennatin ees ajatella sen kuvaamista todistusaineistoksi mun leipurintaidoista.
 |
| Mestarileipuri Z |
Ruoasta tuli mieleen, et en oo varmaan viela kovin monelle muistanu mainita, etta syon taas punasta lihaa (ja ne jotka miettii mita ihmeellista siina on, niin tiedoksi etta oon parhaani mukaan valtelly sita sen jalkeen kun taytin 16). Paatin jo ennen reissua, etta koska mulla ei oo mitaan eettisia syita mun valinnan takana, niin en anna tyhmien itseasetettujen rajoitteiden estaa mua nauttimasta kaikesta mita poydassa on tarjolla. Ei silla, valttelen vielaki lihaa mut en enaa kieltaydy mikali sita on dinnerilla tarjolla. Ja tama koskee vaan ulkomailla oloa ja niita tilanteita, kun olisi epakohteliasta alkaa vaatimaan omia annoksia. Syon sita mita muutkin syo, yksinkertaista. Mut hei, miksei kaikki ihmiset lopeta punaisen lihan syomista? Oon nimittain todennu, etta se on aika alloa eika edes maistu juuri miltaan. Ei tuu oleen ongelma jattaa sita pois ruokavaliosta kun taas palaan Suomeen. Muutenkin taalla joutuu syomaan vahan oudosti, kun ruisleipaa ei oo ja kunnon puuroa ja rasvatonta jogurttia joutuu metsastaan ympari kylaa. Oon syony niin paljon valkosta viljaa et en mahu kohta ovesta ulos... Sitten ku lennan kesakuun lopussa jenkkeihin, joudun varaan varmaan kaks istumapaikkaa. Tai sit syon enaa vaan hedelmia, nam.
Nytte lahen paijaamaan koaloita Gunnadahiin, byeeee!
28. helmikuuta 2012
Dead tree on mountain top
Viisi viikkoa sai vaan olla ja teha mita huvittaa, mutta sitten alko rahat loppua ja piti suunnata toihin. Tulin tanne keskelle ei-mitaan karjatilalle duuniin kolmeks viikkoa, joista yks siis on nyt takana. Taman jalkeen takas Sydneyyn ja sitten, en tieda.
Travellers at Workin kautta loysin lupaavalta kuulostavan perheen: Smithit laajentaa farmiaan toiselle tilalle ja tarvii siksi aikaa jonkun katsomaan kahden lapsensa peraan. J on 7 ja Z 4 vee, ja farmilla on karjaa vajaa tuhat, hevosia n. 50 (jalostukseen ja polocrossen pelaamiseen), lampaita, laiha sika joka melkeen puri yhen vauvan sormet irti, ja kanoja. Plus maaseudun sisiliskot, kaarmeet, sammakot ym. otokat. Huntsman spidereita en oo viela nahny muuta ku Sydneyssa, mut varmaan joku yo heraan siihen ku sellanen kavelee karvajaloillaan mun naamalla... Paikkakunnan nimi on Quirindi, 5 tunnin junamatkan paassa Sydneysta (= sivistyksesta). Quirindi on eraan aboriginaaliheimon kielesta vaannetty ja tarkottaa wikipedian mukaan "nest in the hills", "place of many possums" ja "dead tree on mountain top". Asukkaita on vajaa 3 000, eika taalla ole oikein mitaan erityista hyvan ulkouima-altaan lisaksi. Sen sijaan farmielama on ihanaa... Taa on uskomaton paikka, niinku elokuvista. Quirindi on vuorien/kukkuloiden ymparoima ja oli saa mika tahansa, ne nayttaa upeilta. Varsinkin auringonlaskun aikaan mun on valilla vaikeaa tajuta etten naa unta, kun kavelen ulkona hevosten keskella, kuuntelen kun sirkat sirittaa ja katon kuinka vuoret horisontissa muuttuu sinertaviksi.
Alun perin mun piti tulla tanne vaan vahtimaan lapsia, mutta koska oon loytany itestani ihan uutta maaseuturakkautta (tai maatila-), oon vapaaehtosesti laajentanu mun velvollisuuksia mm. kanojen ja sairaan vasikan hoitoon. On jotenkin hullu fiilis kayda ite poimimassa kanalasta munat lounasomelettiin... Milla sanoi etta hyva vaan, nakee suoraan mista ruoka on kotoisin, mutta en tiia on se niin hienoa tassa tapauksessa silla tan perheen kanat on varmaan hermoraunioita koska Z:n lempparihuvi on jahdata niita ympari aitausta. Z on muutenki valilla aika lapsenvahdin painajainen: sopo poika maailman pisimmilla silmaripsilla, ja se osaa kaytta suloisuuttaan valilla todella torkeasti hyvaksi. Miten voi olla sydan sulamatta kun toinen tapittaa metrin sun paan alapuolella ja sanoo "You know what's my favorite thing in the world? When you bounce me high on a trampolin". Toisaalta valilla sen kanssa ollessqa mun tekis mieli ottaa eka juna takas Sydneyyn, varsinki sillonkun luen iltasatua ja pieni, hento aani korjaa jatkuvasti mun aantamista.
J kay koulussa arkisin, Z:lla on eskaria kahesti viikossa. Aluksi olin ihan kauhuissaan, silla mun tyohon kuuluu seka vieda se sinne etta hakea. Autolla. Australiassa. Vasemmanpuoleisessa liikenteessa. Sain aussi-isalta lyhyen ajotunnin Sydneyssa ennen tanne lahtoa (Fannin kommentti mun ajotaidoista: "no ei se ollu niin paha", plus laitoin jatkuvasti pyyhkimet paalle ainakun yritin vilkuttaa), ja olin hieman hermona. Onneks Quirindin liikenne ei oo mitaan kaameinta, ja vasemmalla puolella ajaminenkin tulee nyt ihan luonnostaan. Mulla on taalla oma auto jolla kruisailen vapaapaivina joko Quirindin keskustaan (25km farmilta) tai vaha isompaan cityyn Tamworthiin (50km). Onneksi taalla muuten mitataan matkat kilometreissa, olisin muuten ihan hukassa nopeusrajoitusten kanssa.
Travellers at Workin kautta loysin lupaavalta kuulostavan perheen: Smithit laajentaa farmiaan toiselle tilalle ja tarvii siksi aikaa jonkun katsomaan kahden lapsensa peraan. J on 7 ja Z 4 vee, ja farmilla on karjaa vajaa tuhat, hevosia n. 50 (jalostukseen ja polocrossen pelaamiseen), lampaita, laiha sika joka melkeen puri yhen vauvan sormet irti, ja kanoja. Plus maaseudun sisiliskot, kaarmeet, sammakot ym. otokat. Huntsman spidereita en oo viela nahny muuta ku Sydneyssa, mut varmaan joku yo heraan siihen ku sellanen kavelee karvajaloillaan mun naamalla... Paikkakunnan nimi on Quirindi, 5 tunnin junamatkan paassa Sydneysta (= sivistyksesta). Quirindi on eraan aboriginaaliheimon kielesta vaannetty ja tarkottaa wikipedian mukaan "nest in the hills", "place of many possums" ja "dead tree on mountain top". Asukkaita on vajaa 3 000, eika taalla ole oikein mitaan erityista hyvan ulkouima-altaan lisaksi. Sen sijaan farmielama on ihanaa... Taa on uskomaton paikka, niinku elokuvista. Quirindi on vuorien/kukkuloiden ymparoima ja oli saa mika tahansa, ne nayttaa upeilta. Varsinkin auringonlaskun aikaan mun on valilla vaikeaa tajuta etten naa unta, kun kavelen ulkona hevosten keskella, kuuntelen kun sirkat sirittaa ja katon kuinka vuoret horisontissa muuttuu sinertaviksi.
 |
| Quirindi |
 |
| piha |
 |
| piha |
 |
| Nervous breakdown -kanat |
 |
| Laiha, ilkea sika |
 |
| Ylpea aiti ja edellisyona syntynyt varsa |
 |
| Milkboy |
J kay koulussa arkisin, Z:lla on eskaria kahesti viikossa. Aluksi olin ihan kauhuissaan, silla mun tyohon kuuluu seka vieda se sinne etta hakea. Autolla. Australiassa. Vasemmanpuoleisessa liikenteessa. Sain aussi-isalta lyhyen ajotunnin Sydneyssa ennen tanne lahtoa (Fannin kommentti mun ajotaidoista: "no ei se ollu niin paha", plus laitoin jatkuvasti pyyhkimet paalle ainakun yritin vilkuttaa), ja olin hieman hermona. Onneks Quirindin liikenne ei oo mitaan kaameinta, ja vasemmalla puolella ajaminenkin tulee nyt ihan luonnostaan. Mulla on taalla oma auto jolla kruisailen vapaapaivina joko Quirindin keskustaan (25km farmilta) tai vaha isompaan cityyn Tamworthiin (50km). Onneksi taalla muuten mitataan matkat kilometreissa, olisin muuten ihan hukassa nopeusrajoitusten kanssa.
 |
| Z |
 |
| Oma auto! |
 |
| ..ja oma huone. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)