28. tammikuuta 2012

Se on mun kaveri, oli se sitten homo tai pähkinä

Anteeksi hiljaiselomme! Tupla-anteeksi mun olemattomasta blogipäivittelystä.. Jotenkin se vaan luonnistuu Hennalta kun se on tuommonen multitalentti. Mää vaan taidan kirjotella blogia päässäni ja nauttia siitä ihan yksikseni.. Plus nyt kun pitäis CV:tä värkätä niin yhtäkkiä alkaa kummasti blogiinkin tekstiä kehkeytyä. Hopeless.

Tämä viikko on kyllä lahjakkaasti koostunu erittäin nerokkaista vitseistä ala meikäläinen. Hennan kanssa naurettu naamat punasina ja vedet silmissä eikä kukaan muu tietenkään tajua. Ja kerta noin kovasti siellä päässä vingutte että "kerro kerro me rakastetaan sun vitsejä" niin tässä nyt tulee sitten yksi: Henna puhui jostakin että "gay or not he's still my friend" ja minä englanninkielentaitoisena suomensin: "se on mun kaveri, oli se sitten homo tai pähkinä". Sitten kun naurultanne kerkeätte, niin antakaahan palautetta, voisinko yrittää kehittää itselleni uran uutena Australian huippukoomikkona?!


Viime viikon maanantaina siis saavuttiin tseimssin eli Jamesin kotiin, jossa meitä odotti aivan uskomaton perhe, omat pedit UUSILLA LAKANOILLA pedattuina ja barbecue.. Ihan talon vieressä on national park ja pihalla kenguruita. Suomessa kadun yli saatto joskus hypellä orava tai kissa, mutta lauantaiaamuna Jamesin kanssa bileistä palattuani tiellä hyppi kaks kengurua. Normi päivä siis. Muitakin villieläimiä on nähty, muun muassa rumia hämähäkkejä. Yksi hirmulisko käveli vastaan, kun aamulla kävin kävelyllä auringonpaisteessa +30 asteen lämmössä (ja en tietenkään kirjoittanu tuota sääosiota ärsyttääkseni teitä siellä 50 astetta kylmemmässä Suomessa :) )


Kengu


Minnamurra, unanderra, woonona, burradoo, wollongong, woolooware, turrella, parramatta, bullaburra ym ym.. Siinä muutamia Sydneyn kaupunginosien nimiä (kai ne on kaupunginosia? tai sitte pieniä kyliä, mutta osa sydneytä kumminki.) Meidän "kylän" nimi on Mount Kuring-Gai. Mun mielestä kuulostaa ihan joltaki Taru sormusten herrasta mestalta. Aika cool.





Yritettiin tehdä vaikutus suomalaisella ruualla, huonolla huonolla menestyksellä. Lihapullia ja perunamuusia, kasvisvaihtiksena linssipihvejä. Jälkkäriks juustokakkua ja korvapuusteja. Kuulostaa hyvältä eikö vaan. Voin kuitenki sanoa, että mikään ei menny niinku piti. Korvapuustit oli RUMIA ja juustokakku ei hyytynyt, pääruuat oli mauttomia. Äitit olis ollu niin pettyneitä, onneks ne ei nähny. Aion silti yrittää laittaa kuvan niistä korvapuusteista niin saatte nauraa.



Torstaina oli Australiapäivä, joka on siis täällä pyhä ja eroaa Suomen itsenäisyyspäivästä siten, että kotisohvalla Linnan juhlien seuraamisen sijaan kaikki ihmiset istuu baarissa ja ryyppää. Meki oltiin menossa muutamille, mutta joku nimeltämainitsematon blondi suomalainen unohti henkkarit kotiin.. Noh, ei se mitään haitannu, mentiin Darling Harbouriin, syötiin pahat kanahampparit ja katottiin ku rahaa ammuttiin ilmaan (eli siis ihan järjettömän hienoja ilotulituksia seurattiin). Aika romanttista oli, aussimiehen vieressä ;) hehe.

Australia Day 26th of Jan, fireworks

Henna on ollu kiireinen norjalaisten ystäviemme kanssa, mää oon ollu tylsä enkä oo jaksanu lähtee mukaan. Paitsi perjantaina, ku oltiin me kaikki kolme eli Tseims mää ja H plus norskit ja ruotsalaiset ja britit ja venäläiset.

Katja, James, Fanni

Tänään mennään seuraamaan, kun Cousinsin perhe aloittaa musikaaliharjoitukset. Toisin sanoen siis Hra Cousinsia lainaten mennään nolaamaan James, kun se joutuu laulaa kaikkien nähden. En kuitenkaan usko, että mua naurattaa, koska kaikki tässä perheessä tuntuu olevan niin älyttömän musikaalisia. Hymyillä saatan, ihan vaan osoittaakseni, että hyvältä kuulostaa. Rva Cousins on musikaalin MD eli musical director, hra Cousins muistaakseni on se semmonen "perus"ohjaaja, nuorempi poika Cousins on yksi pääroolin esittäjistä ja vanhempi poika Cousins eli Tseims esittää myös jotain. Neiti Cousinsin roolista tai roolittomuudesta en tiedä.

Tulevaisuus on avoinna, alkuperäisen suunnitelman mukaan huomenna oli tarkoitus lähteä Melbourneen, mutta asiasta täytyy vielä keskustella. Tämän viikon aikana sinne kuitenkin suuntaamme muutamaksi päiväksi. CV:n aion saada tänään valmiiksi ja huomenna alan ettimään töitä. Hitsi miten jännittävää.

Kuulemisiin!







23. tammikuuta 2012

21. tammikuuta 2012

Travel up!

Hong Kongista lahdettaessa Fanni sanoi kun taivas meni pilveen etta "onneks toi auringonpaiste loppu". Niista asetelmista oli tosi hyva lahtea Sydneyyn jossa on ihan torkeen kuuma ja sellaset +25 ja siita ylospain. Yliyonlento ei ollukaan niin hyva idea ku luultiin, koska ei saatu nukuttua yhtaan ja ma sain flunssan lentokoneen ilmastoissa. Niiskutan sitte taalla menemaan keskella kuuminta kesaa.

Saavuttiin Sydneyyn torstaina puoliltapaivin paikallista aikaa, ihana helle heti vastassa ja vaihdettiin suomalaiseen tyyliin mitaan hapeematta vaatteet siina lentokentan etuoven edessa. Etukateen maksetulla taksilla hostelliin, joka on ihan keskustassa ja jossa jaetaan huone kolmen kivan norjalaispojan kanssa. Ne on taalla myos Working Holiday -viisumilla ja saapuneet vahan ennen meita. Mentiin kaikki nukkuun superaikaisin koska vasytti. Hurjaa.

Perjantaina lahettiin F:n kaa ihasteleen Sydneyn oopperataloa, Sydney Harbouria aka Port Jacksonia ja Botanical Gardensin valtavia jattilepakoita (hyi). Illalla tavattiin Fannin nettituttu James, jonka luokse suunniteltiin menevamme ens viikoksi. Oltiin varauduttu tapamaan joku n. 50vee namuseta, mut onneksi tutustuttiinkin ihan superkivaan meidanikaseen poikaan, jonka aksentista saa selvaa ja joka pitaa meita awesomeina. Tuotiin James meidan hostellihuoneeseen, jossa oli pre-partyt ennen hostellin kellarikerroksen Side Bariin menemista ja haettiin hyvaksytty-merkinta Jamesille myos niilta. Ilta ja yo meniki sitte vauhdikkaissa mut mukavissa merkeissa, kayden supersyvallisia keskusteluja loistavalla englannilla ja huonolla ruotsilla norskien ynna muiden huippujen tyyppien kaa keta on tavattu. Luulin myos etta multa on havinny passi, rahat, puhelin ja luottokortti (vaikka oikeasti olin jattanyt ne huoneeseen) ja kuoletin visan keskella yota. Oli mukava aamulla loytaa ne sitte tyynyn alta.

Taa lauantai on menny nukkuessa ja piknikkeillessa Hyde Parkissa. Suunnitelmissa oli alunperin menna biitsille, mut paivalla satoi ja iltapaivalla oli pilvista joten siirrettiin se huomiselle. Aussimiehet on AIVAN SUPERKUUMIA joten biitsillemenoa voi odottaa siitakin syysta! Illaksi kuitenki taidetaan suunnistaa takas tonne Side Bariin...

Sydney on pirun kallis kaupunki, ja vaik meidan suunnitelmat jatkosta onkin viela ihan auki, nii ei me taideta kuitenkaan tanne kauhean pitkaksi aikaa jaada, ehka. Voi olla ettei oo varaa asua/kaikki rahat menis elamiseen. Ens viikko ainakin ollaan viela taalla ja sitten, saa nahda.:) Kuvia laitetaan huomenna illalla kunhan ollaan eka karvennetty biitsilla!

20. tammikuuta 2012

vii love sidenii!

Ollaan Sydneyssa ja kaikki ok, kohta city tourille josta naatte ehka kuvia illalla :)

16. tammikuuta 2012

The city of bouncers

Ehkä munkin on nyt aika kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa jotakin. Nyt kun Henna nukkuu (AGAIN..en kuitenkaan raaski raasua herättää vaikka sovittiin ettei nukuta. Oikeaan rytmiin pääseminen kun on niin pirun vaikeeta!) on mulla hyvää aikaa sepustaa jotain Hong Kongista.

Kaikkien odotusten vastaisesti Hong Kongissa on tosi tosi siistiä. Siis kirjaimellisesti siistiä, puhdasta. Joka paikassa ja koko ajan on siivoojatätit luuttuamassa lattioita, ja nehän kiiltää, ihan voi itseään niistä peilata. Hostellissammekin juuri tällä sekunnilla kuului oven takaa: "Soryyyyyy no need to clean??" Joka paikassa on myös "portsareita". Kauppojen ja ravintoloiden edessä seisoo aina joku mies kauputtelemassa jotakin. Huomasin, että paikallisille ne ei paljoa lörpöttele, mutta auta armias kun nuoria turistityttöjä kävelee ohi. Luulevat kai, että meitä olis jotenki helppo höynäyttää. Mutta ehei, minuun ei ainakaan iske lause "Hey pretty girl need a new fancy purse and a watch and some shoes and clothes, we have everything you need!!" No thanks. Jopa meidän hissillä on portsari, se tosin ei yritä kaupitella mitään. Vartioi vaan, että kaikki seisoo jonossa ja ettei hissi ole liian täynnä.

Enempää en nyt keksi enkä jaksa yrittääkään. Herätän nyt tuon yhen tuosta ja sit me lähetään kaiketi kattelemaan lisää hoodeja. Palataan!

Myöhemmin laitamme Hennan kans kuvia tästä hienosta kaupungista!


15. tammikuuta 2012

Please take off your hat for temperature check

Perillä Hong Kongissa, turvallisesti. Ollaan oltu yli vuorokausi nyt liikkeellä ja kohta on päiväuniaika. Eilen aamulla kuudelta oltiin Helsinki-Vantaalla pikkusiskojen ja muiden rakkaiden kanssa sanomassa näkemiin, ja team Haapavesi hävisi itkemisskaban 6-0. (Itkin kyl heti turvatarkastuksen jälkeen, vähäsen.) Lennot Hong Kongiin minä nukuin ja Fanni katteli söpöjä kinkkistuertteja ja kummallekin oli aika tappavaa olla paikoillaan sen 11 tuntia.

Saavuttiin sumuiseen Hong Kongiin aamukuudelta paikallista aikaa ja haamuiltiin kentällä etsimässä baggage claimia. Ennen maahantuloa sai myös käydä mittaamassa kuumeen itseltään, jos olis vaikka joku influenssa koneessa iskenyt. Passintarkastuksessa mulle kävi niinkuin aina... Mikä mussa on kun passivirkailijoiden on aina pakko jostain vittuilla? :( Käytiin tällainen mielenkiintoinen keskustelu virkailijamiehen kanssa, kun olin maahantulokorttiin kirjottanu osoitteeksi meidän hostellin Kowloonissa.

Virkailija: Apple Hostel?
Henna: Ummm... Yeah.
Virkailija: Haha, really?

Oltiin tän jälkeen Fannin kanssa hieman hermona et millaiseen kammotukseen me ollaankaan oikeen menossa ja sovittiin, et jos näkyy yksikään torakka ni sanotaan kiitos hei ja etsitään jostain joku fancy hotelli.  Ennen kuin lähettiin keskustaan AirBusilla (josta F muuten ensin kysyi et mikä AirBus, ai lentääkö ne? Katoin sitä vähän pitkään ja sanoin et ehkä se on kuitenki AirPORTBus...), otettiin kentällä kevyet 4h päikkärit lentokoneesta "lainattujen" vilttien suojassa. Sen jälkeen tunnettiin olevamme vähän enemmän elossa ja noustiin bussiin arpomaan et milläköhän pysäkillä meidän kuuluu jäädä pois. Löydettiin kuitenkin aika hyvin perille, tää meidän Apple Hostel kuuluu sellaiseen isoon rakennukseen kuin Chung King Mansions jossa on yhteensä parisataa hostellia. Meidän hostelli on 10. kerroksessa ja tänne pääsee vaan yhdellä hissillä, jonot on aika hirveet välillä. Huone on pieni, ei ikkunaa, wc-pöntölle mahtuu istumaan vaan sivuttain, tv:stä tulee pelkästään kiinalaisia ohjelmia ja meillä on F:n kanssa yhteinen sänky. Henkilökunta on kuitenkin ihan loistava, tuuletus pelaa ja täällä on siistiä. Seuraavana ohjelmassa on lisää unta, ruokaa, suihku ja sit illaksi vähän kaupungille ihmetteleen menoa.

12. tammikuuta 2012

There’s a lot to be said and to be done today

Pian me lähdetään muualle täältä. Kun kentällä siskoja halatessa alkaa kuitenki vähän arveluttaan ja lentokoneessa tekee mieli vaan itkeä ja ikävöidä niin listattiin Fannin kanssa syitä miksi on hyvä olla jossain muualla kuin Suomessa:

  1. Ei joudu kuuntelemaan radiosta Chisun sormienkatkomis- tai Jipun mitään biisiä
  2. Autoa ajaessa ei tarvi sokeutua lumipyryssä joka kerta kun rekka ajaa ohi
  3. Ei enää Timo Soinia!
  4. Kun haluaa biitsille, voi mennä eikä katsoa haikeana ikkunasta lumimaisemaa jossa asteita -30
  5. Voi bongailla ulkona paidattomia miehiä


Vielä ainakin mulla on silti pal-jon tekemistä ennen kuin lauantaiaamuna täytyy olla ready to go Hki-Vantaalla. Mulla ei ole pankkikorttia, matkavakuutusta koko matkalle eikä rinkka oo pakattu. En osaa myöskään vielä käyttää mun uutta järjestelmäkameraa, jonka ostin niillä rahoilla joilla mun piti maksaa matkavakuutus. Olisi kans ihana ehtiä saunoa, hengailla kotona ja nauttia vikoista päivistä ja pakkasesta. (Taidan alottaa tän urakan sillä saunomisella.)

10. tammikuuta 2012

Travelling around from A to Z

Packing. Fannin motto illan ajan tuntu olevan "Henna sä et v-o-i ottaa niitä saappaita mukaan! Sullon jo seitsemät kengät." No lupasin sitten etten ota. (Hah, katotaan nyt.)