Lapset on koulussa ja sateisen viikonlopun takia puuvillapellot on litskamarkia, joten poimijat lahti koteihinsa pariksi paivaa = mulla on vapaapaiva! Sort of. Klo 9-15 tyhja talo, jota pitaisi tosin siivota tms. hyodyllista jotta ansaitsis palkkansa. Mun day plani: Anna Kareninaa, paikkarit, lounas, blogi, lenkki. Naon vuoksi ehka hurautan pari koneellista pyykkia, mutta muuten aion lohota hyvalla omallatunnolla.
Kaverit Sydneyssa jarkkaa jatkuvasti bileita joihin kutsuu mut, vaikka tietaa etta en paase. Byaah. Lohduttaa se etta tiian etta Fannilla tulee oleen kivaa :) Muutenkin tulee F:n ja frendien takia seurattua enemman uutisista, etta mita sinne cityyn kuuluu. Oon aika helpottunut etta ne jatkuvat Sydneyn ammuskelut kaydaan silla etelapuolella eika pohjosessa, missa kaikki kivat ihmiset asuu. Oon luonteeltani huolehtija ja haluun tietaa etta mun tytto on turvassa siella suurkaupungissa.
Narrabrissa taas ei ilmeisesti tapahu mitaan jannittavaa tai puhumisen arvoista saan lisaksi. Ja siita jaksetaankin aina aamupalapoydassa jauhaa. Myotailen noitten puheita ja surkuttelen tarpeen mukaan vaikken ymmarra asiasta mitaan muuta ku sen, etta naitten tulot riippuu siita paljonko puuvillaa ne saa irti pellosta ennenku se menee vanhaksi. Ei mulla silti oo taalla tylsaa (mulla ei oo koskaan tylsaa, ehka mun paras luonteenpiirre), koska jos ei oo tekemista niin sitten mullon tapana kehitella alitajuisesti kriiseja itelleni etta aika menis nopeempaa. Nyt tappelen ruoan kanssa (ei mitenkaan uutta). Lahtokohtasesti rakastan ruokaa, mutta meilla on ollu vahan ongelmainen suhde nyt sen jalkeen kun lahdin Suomesta. Ennen ku tulin Ausseihin, en ollu syony punaista lihaa 7 vuoteen, mutta paatin etta tuollaset hopsotykset saa jaada mm. legendaarisen aussi-bbq:n takia tan reissun ajaksi. Aattelin, ettei ruokavalion muutos tekis kipeeta, koska mulla ei oo koskaan ollu mitaan sen ihmeempia eettisia syita taustalla. No eihan se ollukaan ihan niin helppoa...
Joo, oon taalla ollessa syony punaista lihaa, mutta 3,5 kuukauden jalkeenki se tokkii aika pahasti. En saa alas palaakaan jos lihaklontti on sormenpaan kokoluokkaa suurempi. Edelleenkaan en valitse lihaa jos on tarjolla muutakin, ja nyt kanakin on alkanut allottaa. Pakko ehka taalta maaseudulta lahtiessa pitaa vegaaniviikko tasapainottamaan kroppaa (huom. tasapainottaminen mun tyyliin: aarilaidasta toiseen). Miten ihmiset pystyy syomaan punaista lihaa paivasta toiseen? Siita tulee niin raskas olo. Varsinki taalla New South Walesin maaseudulla liha tayttaa aina 70% lautasesta, loput on perunaa/riisia/tms. Salaattia saa jos ite tekee, samoin kalaa taalla ei syo kukaan. Ikava aipan uunilohta.
Kriiseilen muutenki ruoan kanssa ku vaan lihan suhteen. Eilen kun leikittiin laskimahaleikkia Maxin kanssa (neljavuotiaasta on hirveen hauskaa, kun saa laittaa selan notkolle ja tyontaa mahan eteen niin etta siita tulee pallo), niin taa hurmaava miehenalku veti tikahtumisnaurut kun oli mun vuoro esittaa laskia ja huusi "your belly is SO FAT!". Nice one. Tiian kyl, et kasvispainotteisuudesta ja ruisleivasta luopuminen ei oo ideaalein keino yllapitaa timmia kroppaa, mutta hei pliis, kai neljavuotiaan pitais tietaa mita naiselle ei ainakaan saa sanoa? Eiko? No voin ennustaa, ettei Maxilla tuu kauheesti olemaan tyttokavereita, jos kommentit jatkuu samaan malliin...
Kun paasen Suomeen, en varmasti koske mihinkaan vaaleaan viljatuotteeseen ainakaan kuukauteen. Aion myos ahmia salmiakkia joka valipalaksi. Parasta Suomessa on ruoka!
24. huhtikuuta 2012
19. huhtikuuta 2012
Narrabri II
Viimeinkin jaksoin raahata itteni tanne bloginki puolelle. Muutin siis tuossa puolitoista viikkoa sitten tanne Narrabrihin tyoskentelemaan rikkaalle puuvillanviljelijaperheelle lastenvahdiksi ja kokiksi. Katon niiden 5 lapsen peraan, plus kun nuo tuossa ylihuomenissa alkaa poimiin sita puuvillaa, niin myos kokkaan kahdesti paivassa niille poimijoille (ehka noin kymmenen henkea). Alotan aamuseitsemalta ja lopetan illalla kymmenen aikaan, paiva on pitka mutta aikataulu valja. Tienaan tasta ihan kivasti, voin sitten kuhan lahen taalta kesakuun alussa nii paljastaa vaikka tarkan summan.
Lapset ei oo maailman kauheimpia, vaan oikeastaan ihan ok: kaks vanhinta kay sisaoppilaitosta Tamworthissa, ja huomisesta alkaen tulee jatkossa kotiin vaan viikonlopuiksi. Kaks keskimmaista, 9 ja 5 vee, alottaa maanantaina myos koulun kun niidenkin paasiasloma paattyy. Nuorin, 4 vee, kay sillon tallon eskarissa, kun jaksaa herata. On ihan kiva kun penskoja on paljon, niin ne leikkii keskenaan, eika mun tarvii jatkuvasti olla keksimassa jotain viihdyketta. Tosin tuo 9-vuotias C ja nuorimmainen M on ku dynamiittia toisilleen... Ne ei vaan kesta olla samassa huoneessa ilman riitaa, huutoa ja tavaroiden rikkomista. Mua niiden tappeleminen yleensa tosin vaan naurattaa, kun sulkee korvat metelilta niin M nayttaa aika huvittavalta: lyhyt, pallonmallinen poika kiljuu naama punasena ja polkee jalkaa. Ja sen naama on siis ihan kirkkaan punainen. Passaa kivasti sen porkkananvarisen tukan kanssa yhteen...
Mulla ei oo taalla kenttaa puhelimessa, pitaa ajaa tonne 50km paahan keskustaan etta pystyisin soittamaan kellekaan (en siis voi valittaa Fannille aina kun jokin menee pieleen). Puuvillanpoimijamiehista en oo tavannu viela kun yhden, se on mun ikanen naiden serkkupoika, joka on taalla toissa oppiakseen olemaan ihmisiksi. En ma tieda mika siina pojassa niiden mielesta mattaa, musta se vaikuttaa ihan kivalta... Tosin oon paattany etten huomioi sita enempaa kuin on pakko. Nailla on mun edeltajan kanssa ollu vissiin vahan ongelmia, kun se oli viihtyny liian tiiviisti noiden peltotyolaisten kanssa. Ja Georgella, talla ongelmapojalla, on aika kiva rusketus ja kiharat... Koska yleensa tuuliviiri on toinen nimeni, niin nyt en ota mitaan riskeja etta innostuisin taas uudesta pojasta, ees kaverina. (Vaikka mista ma tiedan kiinnostaisko sita ees tutustua muhun:D)
Mut taa Narrabri on siis supertulvaherkka, ja nytkin sade sotkee jotenki noita puuvillanpoimimiskuvioita. Ennen ku eurooppalaiset vallotti paikan (kannattikohan niiden tanne tulla, tallane megacity 6 000 asukkaallahan taa on), taalla asu aboroginaalien Kamilaroi-heimo. Aboilla on asiat muutenkin aika pain persetta Australiassa, niiden kulttuurista ei taallakaan tunnu olevan jaljella mukaan kuin heimon mukaan nimetty valtatie. Suomi sais ottaa Ausseista kuitenkin oppia siina, etta taalla Haapavettakin pienemmassa kaupungissa/kylassa on silti oma posti, kahesti viikossa julkaiseva paikallislehti ja lentokentta, josta lahtee viikottain kone useemmankin kerran Sydneyyn, Brissieen ja Newcastleen. Way to go say I.
Parasta taalla pellossa on luonto. Oonkin tasta jo muutamalle sanonut, mutta perjantaina oli aika huikeeta kun paivalenkilla ollessa puskista hyppas kaks kengurua viereen loikkimaan. Siina me yhessa juostiin, mina ja kengut. Ne meni tosin vahan nopeempaa. Taivas on iltasin aareton ja Linnunrata niin kaunis etta meinaa itku tulla. Pitkan paivan jalkeen on parasta ottaa lampiman suihkun jalkeen kylma olut ja menna terassille tuijotteleen tahtia, joita nayttaa olevan 4576925 miljardia. Joku ilta aion viela bongata tahdenlennon, ja sillon pistan silmat lujasti kii ja toivon, etta sais aina olla yhta onnellinen ku taalla.
Lapset ei oo maailman kauheimpia, vaan oikeastaan ihan ok: kaks vanhinta kay sisaoppilaitosta Tamworthissa, ja huomisesta alkaen tulee jatkossa kotiin vaan viikonlopuiksi. Kaks keskimmaista, 9 ja 5 vee, alottaa maanantaina myos koulun kun niidenkin paasiasloma paattyy. Nuorin, 4 vee, kay sillon tallon eskarissa, kun jaksaa herata. On ihan kiva kun penskoja on paljon, niin ne leikkii keskenaan, eika mun tarvii jatkuvasti olla keksimassa jotain viihdyketta. Tosin tuo 9-vuotias C ja nuorimmainen M on ku dynamiittia toisilleen... Ne ei vaan kesta olla samassa huoneessa ilman riitaa, huutoa ja tavaroiden rikkomista. Mua niiden tappeleminen yleensa tosin vaan naurattaa, kun sulkee korvat metelilta niin M nayttaa aika huvittavalta: lyhyt, pallonmallinen poika kiljuu naama punasena ja polkee jalkaa. Ja sen naama on siis ihan kirkkaan punainen. Passaa kivasti sen porkkananvarisen tukan kanssa yhteen...
Mulla ei oo taalla kenttaa puhelimessa, pitaa ajaa tonne 50km paahan keskustaan etta pystyisin soittamaan kellekaan (en siis voi valittaa Fannille aina kun jokin menee pieleen). Puuvillanpoimijamiehista en oo tavannu viela kun yhden, se on mun ikanen naiden serkkupoika, joka on taalla toissa oppiakseen olemaan ihmisiksi. En ma tieda mika siina pojassa niiden mielesta mattaa, musta se vaikuttaa ihan kivalta... Tosin oon paattany etten huomioi sita enempaa kuin on pakko. Nailla on mun edeltajan kanssa ollu vissiin vahan ongelmia, kun se oli viihtyny liian tiiviisti noiden peltotyolaisten kanssa. Ja Georgella, talla ongelmapojalla, on aika kiva rusketus ja kiharat... Koska yleensa tuuliviiri on toinen nimeni, niin nyt en ota mitaan riskeja etta innostuisin taas uudesta pojasta, ees kaverina. (Vaikka mista ma tiedan kiinnostaisko sita ees tutustua muhun:D)
Mut taa Narrabri on siis supertulvaherkka, ja nytkin sade sotkee jotenki noita puuvillanpoimimiskuvioita. Ennen ku eurooppalaiset vallotti paikan (kannattikohan niiden tanne tulla, tallane megacity 6 000 asukkaallahan taa on), taalla asu aboroginaalien Kamilaroi-heimo. Aboilla on asiat muutenkin aika pain persetta Australiassa, niiden kulttuurista ei taallakaan tunnu olevan jaljella mukaan kuin heimon mukaan nimetty valtatie. Suomi sais ottaa Ausseista kuitenkin oppia siina, etta taalla Haapavettakin pienemmassa kaupungissa/kylassa on silti oma posti, kahesti viikossa julkaiseva paikallislehti ja lentokentta, josta lahtee viikottain kone useemmankin kerran Sydneyyn, Brissieen ja Newcastleen. Way to go say I.
Parasta taalla pellossa on luonto. Oonkin tasta jo muutamalle sanonut, mutta perjantaina oli aika huikeeta kun paivalenkilla ollessa puskista hyppas kaks kengurua viereen loikkimaan. Siina me yhessa juostiin, mina ja kengut. Ne meni tosin vahan nopeempaa. Taivas on iltasin aareton ja Linnunrata niin kaunis etta meinaa itku tulla. Pitkan paivan jalkeen on parasta ottaa lampiman suihkun jalkeen kylma olut ja menna terassille tuijotteleen tahtia, joita nayttaa olevan 4576925 miljardia. Joku ilta aion viela bongata tahdenlennon, ja sillon pistan silmat lujasti kii ja toivon, etta sais aina olla yhta onnellinen ku taalla.
15. huhtikuuta 2012
I got nothing but love for you
Aaahh. Pakko purkaa nyt sydanta ja kertoa teille miten mulla oikeasti menee taalla: HUONOSTI. Ainakin siis taman aamupaivan ajan. Kolme tuntia sitte jouduin sanoon heipat mun rakkaimmalle uudelle ystavalle taalla ja vannottiin etta nahaan sitten joulukuussa. Yhyynyyh tekee edelleen mieli kirota aaneen ja vahan ehka itkeakin, tein kyl jo molempia aiemmin eika se auttanu. Arvaatteko kenensta on kyse? K:sta tietysti...
Mutta mun pitaa varmaan kertoa taa viikonloppu ja sen tapahtumat oikeessa jarjestyksessa. Tulin siis viikko sitte tanne Narrabrihin, teen kahta duunia (nanny/kokki) 7am-10pm 7 days a week, E laskeskeli mulle et teen noin 99 tuntia duunia viikossa. Tienaan siita myos stnasti, joten en valita, paitsi vahan. Tan vkonlopun lauantai ja sunnuntai on hyvin todennakosesti mun ainoat vapaat koko 8 viikon aikana. Tamworth, jossa K on toissa, on kahen tunnin ajomatkan paassa ja tiesin etta taa on mun paras ja ainoa tsaanssi tavata sita taalla. Koska mulla, eika silla, oo kenttaa taalla pellossa eika silla nettia, treffeja oli hieman hankala sopia.. Muistin kuitenki helmikuulta, etta K oli sanonut olevan Tamworthin keskustassa suunnilleen joka viikonloppu. Perjantai-iltana otin siis auton ja lahin ajamaan kohti Tamworthia ilman mitaan tietoa siita, onko K edes siella, miten loydan perille ja missa yovyn. Kysyin Ypylta oonko hullu vai romantikko ja ei se ainakaan suoraan mua skitsoksi sanonu... Saavuin iltamyohalla Tamworthiin, laitoin K:lle tekstiviestia ja soitin mutten saanu sita kiinni, eksyin, olin vasynyt ja nalissaan, ja muutenki tuntu et olipahan taas fiksu veto Henna. Loysin lopulta hotellin jonne jain yoksi ja itsesaalissani laitoin E:lle viestia etta pirista mua tai en saa unta koko yona. Ihana E lohdutti sanomalla myontavansa, etta suomalaisilla on parempi joulupukki ku norjalaisilla :) Tyhma poika. Sain kuitenkin piristettya itteani ajattelemalla, etta paasenpahan edes shoppaamaan seuraavana paivana ja katsomalla telkkarista mieletonta stand-upia.
Lauantaina aamulla oli maailman paras heratys; puhelin soi ja siella oli K! Se sanoi etta on just ajamassa Tamworthiin, missa oon ja voidaanko naha heti. Olin ennatysnopeesti hereilla ja ready to go. Lauantai olikin ihan huippu, tutustuin mielettomiin uusin ihmisiin ja nain mun tyttoa Nooria, kaytiin leffassa, pakotin Millan juttelemaan K:lle puhelimessa, grillailtiin, bailattiin ja tottakai parasta oli se, etta sain viettaa 24 tuntia yhden kultaisimman ja kilteimman ihmisen (ja parhaimman suutelijan) kanssa mita oon vahaan aikaan tavannu. Meilla on K:n kanssa ihan mieleton kemia, ja jos aika ja tilanteet ois toiset, eika kumpikin ois ihastunut jo tahoillaan vakavasti muihin, voi olla etta meista ehka tuliski jotain. Pakko silti myontaa ettei harmita, se on ihana ystava anyhow :)
Tan sunnuntaiaamun kuitenki masistelin, kun tiesin etta kymmenelta K:n pitaa lahtea takas farmille duuniinsa. Vihataan kumpikin jaahyvaisia niin ei ees alytty sanoa mitaan tarkeeta toisille, halattiin vaan ja oltiin hiljaa. Kumpikin tietaa miten paljon toinen siita tykkaa, joten ehka ei tarvinnutkaan sanoa mitaan. All in all, nyt oon takas Narrabrissa ja tieto siita et seuraavat treffit tan mielettoman ihmisen kanssa on vasta kaheksan kuukauden paasta, ei mitenkaan nosta fiilista kattoon. Kun mun duuni loppuu taalla, K on reissussa, ja kun se tulee takas Ausseihin ma oon jo USAssa. Talking about bad timing.
Hitto mika vuodatus :o Mutta saitte ainakin aarilaidallisen jotain oikeasti henkilokohtaista, eika vaan ranskalaisilla viivoilla tehtya luetteloa mun tan viikon duuneista. Toivottavasti ei alkanut ahdistaa?
Mutta mun pitaa varmaan kertoa taa viikonloppu ja sen tapahtumat oikeessa jarjestyksessa. Tulin siis viikko sitte tanne Narrabrihin, teen kahta duunia (nanny/kokki) 7am-10pm 7 days a week, E laskeskeli mulle et teen noin 99 tuntia duunia viikossa. Tienaan siita myos stnasti, joten en valita, paitsi vahan. Tan vkonlopun lauantai ja sunnuntai on hyvin todennakosesti mun ainoat vapaat koko 8 viikon aikana. Tamworth, jossa K on toissa, on kahen tunnin ajomatkan paassa ja tiesin etta taa on mun paras ja ainoa tsaanssi tavata sita taalla. Koska mulla, eika silla, oo kenttaa taalla pellossa eika silla nettia, treffeja oli hieman hankala sopia.. Muistin kuitenki helmikuulta, etta K oli sanonut olevan Tamworthin keskustassa suunnilleen joka viikonloppu. Perjantai-iltana otin siis auton ja lahin ajamaan kohti Tamworthia ilman mitaan tietoa siita, onko K edes siella, miten loydan perille ja missa yovyn. Kysyin Ypylta oonko hullu vai romantikko ja ei se ainakaan suoraan mua skitsoksi sanonu... Saavuin iltamyohalla Tamworthiin, laitoin K:lle tekstiviestia ja soitin mutten saanu sita kiinni, eksyin, olin vasynyt ja nalissaan, ja muutenki tuntu et olipahan taas fiksu veto Henna. Loysin lopulta hotellin jonne jain yoksi ja itsesaalissani laitoin E:lle viestia etta pirista mua tai en saa unta koko yona. Ihana E lohdutti sanomalla myontavansa, etta suomalaisilla on parempi joulupukki ku norjalaisilla :) Tyhma poika. Sain kuitenkin piristettya itteani ajattelemalla, etta paasenpahan edes shoppaamaan seuraavana paivana ja katsomalla telkkarista mieletonta stand-upia.
Lauantaina aamulla oli maailman paras heratys; puhelin soi ja siella oli K! Se sanoi etta on just ajamassa Tamworthiin, missa oon ja voidaanko naha heti. Olin ennatysnopeesti hereilla ja ready to go. Lauantai olikin ihan huippu, tutustuin mielettomiin uusin ihmisiin ja nain mun tyttoa Nooria, kaytiin leffassa, pakotin Millan juttelemaan K:lle puhelimessa, grillailtiin, bailattiin ja tottakai parasta oli se, etta sain viettaa 24 tuntia yhden kultaisimman ja kilteimman ihmisen (ja parhaimman suutelijan) kanssa mita oon vahaan aikaan tavannu. Meilla on K:n kanssa ihan mieleton kemia, ja jos aika ja tilanteet ois toiset, eika kumpikin ois ihastunut jo tahoillaan vakavasti muihin, voi olla etta meista ehka tuliski jotain. Pakko silti myontaa ettei harmita, se on ihana ystava anyhow :)
Tan sunnuntaiaamun kuitenki masistelin, kun tiesin etta kymmenelta K:n pitaa lahtea takas farmille duuniinsa. Vihataan kumpikin jaahyvaisia niin ei ees alytty sanoa mitaan tarkeeta toisille, halattiin vaan ja oltiin hiljaa. Kumpikin tietaa miten paljon toinen siita tykkaa, joten ehka ei tarvinnutkaan sanoa mitaan. All in all, nyt oon takas Narrabrissa ja tieto siita et seuraavat treffit tan mielettoman ihmisen kanssa on vasta kaheksan kuukauden paasta, ei mitenkaan nosta fiilista kattoon. Kun mun duuni loppuu taalla, K on reissussa, ja kun se tulee takas Ausseihin ma oon jo USAssa. Talking about bad timing.
Hitto mika vuodatus :o Mutta saitte ainakin aarilaidallisen jotain oikeasti henkilokohtaista, eika vaan ranskalaisilla viivoilla tehtya luetteloa mun tan viikon duuneista. Toivottavasti ei alkanut ahdistaa?
10. huhtikuuta 2012
Narrabri
Olin asken iltakavelylla taalla maaseudulla ja menosuuntaan pain kuljin niska aari-takakenossa ja silmat kosteina. Ei siks, ettei laakitys ois kohdillaan, vaan koska joka puolella oli sysipimeaa ja tahtia oli noin sata tuhatta miljardia, taivas naytti aarettomalta ja linnunrata hohti suoraan paan ylapuolella. Oli uskomattoman kaunista. Kun tulin sen tienristeyksen kohdalle josta kaannyn takasin taloa pain, tajusin etta mahan asun Australiassa. Joo, oon ehka vahan hidas, eihan tassa oo oltu reissussa ku vasta kolme kuukautta. Paluumatkalla iski pieni paniikki, etta joko mun pitaa kahen ja puolen kuukauden paasta lahtea taalta... Teki mieli polkea jalkaa ja kiukutella, etten varmasti lahe yhtaan mihinkaan, ikina. Taa on ihana maa. Tulkaa kaikki tanne.
(Ai niin, uus duuni uus kaupunki. Tai no kyla. Tossa 50km paassa taalta puuvillafarmilta. Kerron joskus enemman kun en oo nain hammentyny aussien yotaivaan upeudesta.)
(Ai niin, uus duuni uus kaupunki. Tai no kyla. Tossa 50km paassa taalta puuvillafarmilta. Kerron joskus enemman kun en oo nain hammentyny aussien yotaivaan upeudesta.)
4. huhtikuuta 2012
Tajusin äsken kauhuissani, että mun Australia-ajasta on jo puolet takana. Puolet! Ja vastahan mä tänne tulin. Matka jatkuu kesäkuun lopussa onneksi Yhdysvaltoihin, mm. Los Angelesiin, joten koko reissun puoliväliin on onneksi vielä hetki. Siinä ajassa mitä oon Down Underissa ehtiny olla, lämmön lisäksi parasta on olleet kaikki ihmiset. Erityiskiitokset mun ja Fannin aussiperheelle sekä norskikavereille. Tiiän jo nyt, että tänne pitää tulla vielä takasin, koska ikävä tulee oleen kauhee ja niin paljon jää näkemättä. Nyt näyttää siltä, että ainakin Perth, Adelaide ja Melbourne jää seuraavaan kertaan.
Sain muuten taas duunia, lapsenvahtina/kokkina. Musta tulee rikas..! Ehkä, jos jaksan painaa kahta duunia sen 7 päivää viikossa seuraavat kaks kuukautta. Löysin mahtavan perheen puuvillafarmeineen samalta seudulta kuin missä vietin sen kolme viikkoa helmi-maaliskuussa (K tulee siis olemaan lähellä, jes). Paitsi että viikkopalkka on backpackerille aika huikee ja mulla tulee olemaan käytössä oma auto ja ruoka on ilmaista jne, tää perhe myös tuntuu haluavan mut sinne aika kovasti. Vai mitä sanotte siitä, että ne tosta noin vain osti mulle junalipun ykkösluokkaan koska "we don't want you to travel in the smelly economy class"? Hintaeroa näille kahdelle tiketille tulee sen viiskyt dollaria. Toivottavasti ne on yhtä kivoja kuin vaikuttavat rikkailta.
Vielä ennen sunnuntaista lähtöä countrysideen täytyy nähä ihmisiä täällä Sydneyssä. Mun norjalaispojista (no ei ne oikeesti mun oo) kolme neljästä tuli takasin cityyn sunnuntaina. Vaikka maanantaina illallistettiinki useampi tunti A:n, E:n ja J:n kanssa, niin torstaina täytyy ottaa uusiks ja vielä pidemmän kaavan kautta. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan tällä kertaa, näkisitte kuin hauskaa meillä on. Nää pojat on ihan parhaita ja suunnitelmissa onkin pitää reunion juhannuksena 2013 Suomessa, haha pakotan teidät kaikki tutustuun niihin sitte :D
Nyt lähden kävelylle kauppaan, koska tunnen kuinka chocolate ricotta tartin ainekset kutsuu mua siellä. Miten kukaan vois vastustaa juustokakkua, johon tulee 1,25kg italialaista ricottaa? Nam!
Sain muuten taas duunia, lapsenvahtina/kokkina. Musta tulee rikas..! Ehkä, jos jaksan painaa kahta duunia sen 7 päivää viikossa seuraavat kaks kuukautta. Löysin mahtavan perheen puuvillafarmeineen samalta seudulta kuin missä vietin sen kolme viikkoa helmi-maaliskuussa (K tulee siis olemaan lähellä, jes). Paitsi että viikkopalkka on backpackerille aika huikee ja mulla tulee olemaan käytössä oma auto ja ruoka on ilmaista jne, tää perhe myös tuntuu haluavan mut sinne aika kovasti. Vai mitä sanotte siitä, että ne tosta noin vain osti mulle junalipun ykkösluokkaan koska "we don't want you to travel in the smelly economy class"? Hintaeroa näille kahdelle tiketille tulee sen viiskyt dollaria. Toivottavasti ne on yhtä kivoja kuin vaikuttavat rikkailta.
Vielä ennen sunnuntaista lähtöä countrysideen täytyy nähä ihmisiä täällä Sydneyssä. Mun norjalaispojista (no ei ne oikeesti mun oo) kolme neljästä tuli takasin cityyn sunnuntaina. Vaikka maanantaina illallistettiinki useampi tunti A:n, E:n ja J:n kanssa, niin torstaina täytyy ottaa uusiks ja vielä pidemmän kaavan kautta. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan tällä kertaa, näkisitte kuin hauskaa meillä on. Nää pojat on ihan parhaita ja suunnitelmissa onkin pitää reunion juhannuksena 2013 Suomessa, haha pakotan teidät kaikki tutustuun niihin sitte :D
Nyt lähden kävelylle kauppaan, koska tunnen kuinka chocolate ricotta tartin ainekset kutsuu mua siellä. Miten kukaan vois vastustaa juustokakkua, johon tulee 1,25kg italialaista ricottaa? Nam!
2. huhtikuuta 2012
Lesbian Party Boat Cruise
Viime lauantain vietin ihanissa tunnelmissa päiväristeilyllä Sydneyn satamassa. Oli mieletön ilma, aurinkoa ja asteita päälle 25. Seura oli mahtavaa ja bileet huiput, ehkä osin siksi että laiva oli lastattu pelkillä naisilla. Mun Aussie sister from another mister Ruth on enemmän tyttöihin päin, ja otti BFF Jessin kanssa missiokseen tehdä mustakin gayn. Koska oon lievästi sanottuna kyllästyny miehiin nyt, mulla ei ollu mitään tätä vastaan. Liputkin oli vaan parinkympin päälle ja teemana super soaker eli vesipyssyily, joten odotuksen oli hieman korkeella! Enkä pettyny ;) Tanssittiin, fiilisteltiin, oltiin ku lauma 5-vuotiaita vesiampumisleikeissä ja pidettiin hauskaa.
Ehkä syy oli vähäisen alkoholimäärän mun kohdalla, mutta taidan edelleen tykätä miehistä silti enemmän. Muistoksi Ruthin ja Jessin hyvästä yrityksestä, mahtavasta päivästä ja ihanista naisista nyysin itelle yhden noista vesipyssyistä ja ammun sillä jatkossa kaikkia miehiä jotka alkaa kuvitteleen ittestään liikoja! Lesbian super soaker powerrr!
 |
| Jess & minä. Hetki sitten lähdettiin satamasta ja mä mietin vielä tässä vaiheessa että apua, sulan tonne kuumuuteen noissa farkuissa. Vartin päästä olinki jo viilentyny kiitos Ruthin ja vesiaseen. |
 |
| Jess striking a pose! |
 |
| Noi maisemat ja toi vesi.. Aahh. |
 |
| Kaks onnellista ja Sydney Harbour Bridge. Jessin topissa näkyy vielä märät jäljet mun ja Ruthin yhteishyökkäyksestä. |
 |
| Ihana Ruth ja ihanat pisamat! |
 |
| Me oltiin aseistauduttu hyvin sekä juoma- että super soaker -puolella. |
 |
| Jess, britti-Mia ja hillittömät muuvssit |
 |
| Ruth, joku tsiksi ja Jess. Ilmeet on jo hieman väsyneet useamman tunnin tanssimisen jälkeen, ja suunta kohti paluusatamaa. |
 |
| Sumeina riemuidiootteina ja takasin maan kamaralla! Minä, Brit, Jess. |
Ehkä syy oli vähäisen alkoholimäärän mun kohdalla, mutta taidan edelleen tykätä miehistä silti enemmän. Muistoksi Ruthin ja Jessin hyvästä yrityksestä, mahtavasta päivästä ja ihanista naisista nyysin itelle yhden noista vesipyssyistä ja ammun sillä jatkossa kaikkia miehiä jotka alkaa kuvitteleen ittestään liikoja! Lesbian super soaker powerrr!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)