Surffileiri on nyt takana ja mina talla hetkella Brisbanessa, Fanni Sydneyssa. Nyyh, ikava. Onneks paatin etta varmaan sunnuntaina makin lennan takas Sydneyyn (saattaa olla tyokuvioita maanantaina, mutta ei niista viela sen enempaa) joten naan mun ihanaa tyttoa onneksi aika pian :) Plus en ma ihan yksikseni oo taalla isossa cityssa; Nora, johon tutustuttiin surffileirilla, paatti olla tykkaamatta Byron Baysta enaa ja muutti kamansa eilen tanne Brissieen. Brisbane ei oo valtameren rannalla vaan joen, mut siita huolimatta tannekin on rakennettu biitsi keskelle keskustaa (niinku Pariisissa), joten sinne tanaan iltapaivalla siis!
Surffileiri oli viikon mittainen boot camp. Ei mikaan ihme et surffareilla on sellaset vartalot (mielettomat) koska oikeesti tarvii olla aika fit etta jaksaa meloa niista hemmetin aalloista ittensa lapi. Maanantaina 6.2 ei tiedetty naista fyysisista rajoitteista kuitenkaa mitaan vaan otettiin kiltisti aamuviiden juna kotoa keskustaan ja noustiin bussiin muiden wannabe-surfersien kaa. Seitseman tunnin ajomatkan jalkeen saavuttiin eka leiriin, Crescent Headiin, joka on pa.ra.tii.si. Se paikka on niin remote ettei toivoakaan etta olis kenttaa puhelimessa, ei kuumaa vetta suihkuissa, lahin kauppa jossain niin kaukana ettei sinne ollu mahollisuutta paasta. Ja se ranta… Kilometreja pitka hiekkabiitsi, joka oli taysin meidan leirilaisten ja leirilla asuvien surffarien kaytossa. Nahtiin ehka kolme turistia niiden kolmen paivan aikana jotka siella vietettiin.
 |
| Surf camp n:o 1 |
 |
| Crescent Head |
Ennen ekaa surffikokemusta maanantai-iltapaivana ma olin jo punaisilla kiharoilla koukuttanu yhen surffiohjaajan sielta (niita asui siella joku 10+, kaks naista ja yks suomalainen Pekka! Harmi vaan Pekka oli ujo joten ei vaihettu ku pari sanaa) ja sain hartiahieronnan ‘with surfer’s touch’ tuomaan onnea aaltoihin. Ihme kylla se varmaan auttoi ja olin ihan super! Parin tunnin session aikana nousin seisomaan laudalla varmaan seitseman kertaa. Niille jotka ei oo koskaan surffannu, sita voi kuvailla vaikka nain: kuvittele etta oot rinteen paalla lumilaudan kanssa, makuullaan sen laudan paalla ja ainoa mika kytkee sut siihen lautaan on hiton pitka ohut naru sun nilkasta laudan takaosaan. Sit ku aalto tulee, se tuntuu samalta ku joku tyontais sut silla laudalla rinnetta alas – ja siina vauhissa pitaa yrittaa nousta seisomaan laudan paalle ja mielellaan pysyy viela pystyssaki. Voin sanoo, et jo eka paivan jalkeen mun kadet oli spagettia. Plus huomattiin olevamme todella seksikkaita markapuvussa (hah).
Tiistaina aamusurffilla nahtiin delfiineja ulapalla, oli aika mieleton fiilis alottaa paiva niin! 2.paivan oppi oli tajuta kuinka paasta pikkuaaltojen lapi isompien aaltojen luokse. Oli periaatteessa kaks vaihtoehtoa: melo (paddlepaddlepaddle) tai mene aaltojen alta eskimokierrahdyksella. Fanni oli mua kymmenesti parempi tana paivana, mulla oli hillittomia vaikeuksia voittaa aallot ja antaa niiden olla heittamatta mua takas rantaan. Iltapaivasurffi meni melko samoissa merkeissa. Illalla keraannyttiin kaikki leirinuotion aareen alkoholijuomien kera ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Tavattiin mm. saksalainen Nora, joka on nyt mun kaa taal Brissiessa, yks mailman rasittavin henkilo joka ristittiin Skinny Bitchiksi (yhistakaa laihin nakemanne hlo arsyttavimman luonteeseen, ja lisatkaa siihen alkoholisti ja ketjupolttaja) plus sen sisko Kihara-tati. Ja joukko muita huippuja ja semi-huippuja tyyppeja. Surffi-opet oli tottakai meidan kaa notskilla hengaamassa ja mun ihailijani oli oikein aktiivinen ja tunnusti kahdesti rakkautensa illan aikana. (Okei, se ei oo myytti et surffarit on mailman flirteimpia; taa Stevenki joka toisen ymparilla, mut jostain syysta se oli iskeny silmansa muhun aika pahasti.)
 |
| Voin kertoo, etten ainakaan ketaan mun skillseilla hurmannu. |
Keskiviikkona aamusurffin jalkeen lahettiin kohti toista leiria (kunhan Steven oli eka suukottanu mut kahesti ja tyrkyttany numeroaan), Spot X:aa jonka piti olla surffareiden mekka. Nii vissiin. Biitsi oli kivinen, ohjaajat hyvia mut camp manager superlimanen (ja silla oli yhden yon juttu Kihara-tadin kanssa), eika ihmiset tehny muuta ku ryyppas, tai silta meista tuntu. Ei jalkeekaan kaukaisesta paratiisista mika Crescent Headissa oli ollu. Oli meilla kuitenki kivaa, surffattiin of course ja kaytiin myos kengurugolfaamassa aka lyomassa palloa golfkentalla jossa oli lauma villikenguja. Todistettiin myos et surffaaminen on vaarallista… Aallot oli perjantaina isompia ja voimakkaampia ku aiemmin ja tuloksena oli mm. kaks nyrjahtanytta nilkkaa, olkapaavamma ja Charlien lahes menetetty silma. Jos lauta olis tullu puol senttii lahemmas silmaa ois surffiopen urasta haaveilevan britti-Charlien nako menny. Onneks ei kuitenkaa ja poika paatti menna vastoin laakarien ohjeita jo maanantaina surffaan, vaik pe iltana silma viela vuoti verta siteidenki lapi.
Perjantai-iltana varsinainen leiri paatty ja kaikki lahti yhdessa bussilla kohti Byron Bayta. Se on sellanen melko pieni bile-turistimesta, jossa on mieleton ranta. Paasiassa koko viikonloppu vaan hengailtiin biitsilla ja kaupungilla Noran kanssa ja otettiin rennosti. Lauantaina lahettiin meijan islantilaisten kavereiden kaa vahan juhlimaan ja tsekattiin mm. Cocomangas ja Woody’s nimiset baarit. Fannikin oli koko ajan tanssilattialla ja oli kivaa, KUNNES mut heitettiin ekaa kertaa elamassani ulos baarista! Eika edes sen takia etta olisin ollut humalassa… vaan koska en kestany jonottaa naisten vessaan ja miesten rohkaisemana kahen muun tyton kanssa paatettiin kayda miesten puolella. No eihan sellainen Australiassa onnistu… Samantien lensin pihalle baarista ja tapasin ulkona muutaman ruotsalaistyton jotka oltiin heitetty ulos koska ne oli tanssinu avojaloin. Todettiin et fucking aussie bouncers ja paatettiin jatkaa iltaa jossain muualla. En tiia mihin svenskat lahti, mut ma ja Fanni mentiin biitsille purkaan mun kiukkua ja katteleen oista valtamerta. Joka oli muuten niin ihana ettei harmittanu enaa yhtaan.
Sunnuntaina meidan tiet eros Fannin kaa, Sydneyn ja Brisbanen valilla on joku 1 000km, ja oli muutenki mailman paskin paiva (piti soittaa Suomeen asti Millalle ja valittaa silleki). Onneks paska fiilis ei kestany kummallakaan yhta sunnuntaita kauempaa ja nyt kaikki on taas hyvin, ja sunnuntaina naan mun naisen<3 Nyt Noran kaa city beachille, nauttikaa siella pakkasista, tanne paahtuu!
