Narrabri

Olin asken iltakavelylla taalla maaseudulla ja menosuuntaan pain kuljin niska aari-takakenossa ja silmat kosteina. Ei siks, ettei laakitys ois kohdillaan, vaan koska joka puolella oli sysipimeaa ja tahtia oli noin sata tuhatta miljardia, taivas naytti aarettomalta ja linnunrata hohti suoraan paan ylapuolella. Oli uskomattoman kaunista. Kun tulin sen tienristeyksen kohdalle josta kaannyn takasin taloa pain, tajusin etta mahan asun Australiassa. Joo, oon ehka vahan hidas, eihan tassa oo oltu reissussa ku vasta kolme kuukautta. Paluumatkalla iski pieni paniikki, etta joko mun pitaa kahen ja puolen kuukauden paasta lahtea taalta... Teki mieli polkea jalkaa ja kiukutella, etten varmasti lahe yhtaan mihinkaan, ikina. Taa on ihana maa. Tulkaa kaikki tanne.


(Ai niin, uus duuni uus kaupunki. Tai no kyla. Tossa 50km paassa taalta puuvillafarmilta. Kerron joskus enemman kun en oo nain hammentyny aussien yotaivaan upeudesta.)