Pat a koala

Tiistai-iltapaivana lahdin ajamaan kohti Gunnedahia (90km paassa), pikkukaupunki joka kutsuu itseaan mailman koalapaakaupungiksi. “Gunnedah is the Koala Capital of the World with one of the largest and wealthiest koala populations in Australia”. Tan perheen aiti oli vinkannut mulle, etta siella on paikka nimelta Waterways Wildlife Park, jossa paasis ehka paijaamaan koalaa. Ma loysin tieni oikeaan kohteeseen pienten alkuvaikeuksien jalkeen, koska Waterways oli hurmaavan pariskunnan yllapitama maatila eika mikaan suurpuisto niinku olin aatellut. Toisin ku useimmissa elaintarhoissa missa oon vieraillu, taalla oli PAIKALLISIA elaimia RIITTAVAN SUURISSA aitauksissa, ja esim. kengut sai loikkia vapaasti missa niita huvitti. Paasymaksu oli naurettavan pieni, 5 dollaria, eika koalan silittelysta vaadittu mitaan extrahintoja (joissain koalapuistoissa kuvasta koalan kanssa vaaditaan 40-50$ maksu). Ette tajua miten pehmeita ne otukset on…! Ja niin suloisia. Olisin kai saanut ottaa syliinki yhden jos olisin halunnut, mutta ei tullut mieleenkaan etta oisin kiskonut jonkun niista alas puusta missa niilla on hyva olla vaan siks, etta oisin saanu olla kehuskella silla myohemmin.

Tutustuin myos emuihin, strutseihin, nokkasiileihin ja dingoihin. Tiesitteko, etta emut on oikeasti tosi pirullisen ja pelottavan nakoisia, strutsit isottelijoita, nokkasiileilla superpitka kieli ja dingot nayttaa ihan normaaleilta lemmikkikoirilta?

Emu. Hyi.

Se on oikeesti nokkasiili, vaikkei siita paljoa saakaan selvaa..

Opin lisaksi, etta on olemassa mustia joutsenia eika mikaan oo niin nopea ku saikahtanyt wallabi. Opossumit ja vompatit ei halunnu poseerata mulle, vaan veteli sikeita pesissaan… Tylsat.

Kaikista suloisimmat elaimet (koaloiden lisaksi, tietty) oli allaolevat hurmaava papukaija (jollasia muuten lentelee taalla luonnossa vapaana tsiljoonia) ja nuori kenguru, jotka ei millaan malttanu lopettaa poseeraamista! Rapsin ehka noin tuhat kuvaa molemmista ja olisin halunnu ottaa molemmat mun mukaan.

Taalla maaseudulla alkaa olemaan oisin superkylma, syksy on kai tulossa… Lahden maanantaina takasin Sydneyyn, ja on kiva naha millanen saa siella on. Milta Australian syksy oikeen nayttaa..? Mulla ei oo mitaan aavistusta. Toisaalta ois kiva jaada naille kulmille seuraamaan aussisyksya, mutta koska palelen niin helposti niin voi olla et Sydneyn jalkeen suuntana on pohjoinen ja Queensland. Tiedan myos etta ainakin ‘mun pojat’ A, E ja J seka kiva brittitytto Kate on menossa sinne huhti-toukokuuksi, joten ihan yksin ei tarvis olla. Sita paitsi E on jo mainostanu mulle kovasti miten fiksua ois lahtea siihen suuntaan eika Melbourneen… Ehka en mieti viela naita kuvioita vaan keskityn eka nauttiin Sydneysta ja sen ihmisista seka siita, etta

1. ymparilla on omanikaista seuraa JA
2. iltajumppa tapahtuu kuntosalilla eika siten etta jahtaan tunnin otokoita mun huoneessa ennen nukkumaanmenoa JA
3. paassa soi tunnarit omista lempisarjoista eika Sesame Streetista, Bob the Builderista ja Mike the Knightista...

(Ai niin. Ennen lahtoa taalta mulla pitais olla viela ne treffit K:n kanssa perjantai-iltana, jos tyot vaan loppuu tarpeeks aikasin. Tekstailtiin tanaan K:n kanssa meidan idoottipomoista jotka ei voi antaa meidan pitaa vapaata samoina paivina ja tekee tasta niin hankalaa… K asuu siis talla hetkella farmilla lahella Tamworthia, ja perjantaina mun olis tarkotus ajaa sinne ja tavata K jossain pain Tamworthin keskustaa. On ollu vaikeeta sopia mitaan aiemmin silla K:lla ei oo nettia ja mulla ei ollu puhelinta melkeen kahteen viikkoon, ja sitte ku sain puhelimen nii K laittoi viestia etta silla ei muuten oo kenttaa muuta ku sillon jos se ajaa laheisen kukkulan huipulle. Nice. Miten niin kohtalo on meita vastaan?)