Nonsense



Quirindin liikennemerkkeja.



Sain iltapaivan vapaaksi ja mietin etta kirjottasin teille ihan vaan yleisia kuulumisia taalta. Nyt on siis vika viikko farmilla, sitten takas Sydneyyn, jee! Ihan eka meen ensimmaiseen parturiin mika tulee vastaan... Viela ens viikko mun pitaa kuitenki selvita nailla kaameilla hiuksilla, ja hoitaa yhdet treffit pois alta. Onneks oon hurmannu K:n upealla sisimmallani jo viikkoja sitten, joten sehan ei tuu jarkyttyyn siita etta mun punaiset kutri onkin muuttunu vaaleenoransseiksi, eihan? Niille, jotka ei oo viela kuullu/nahny niin mahan kyllastyin Brisbanessa ollessa siihen, etta punainen tukka haalenee aina niin nopeesti ei-minkaan variseksi, ja loin kaks purkkia varinpoistoa paahan oikeestaan sen enempaa miettimatta. Ma TIESIN, ettei siita tuu millaan hyvannakoista ja etta joudun odottamaan jonkun aikaa ennen ku voin vetaa hiukset ruskeeksi, mut jotenki en aatellu ihan niin kirjavaa lopputulosta. Muiden mielipiteet on ollu aika laidasta laitaan: Fanni tykkaa, Alan ja Lillie tiputti silmat paastaan, Milla ei osannu puhua mulle skypessa kun naytin niin oudolta, ja vanha kahvilanpitajamies Quirindin keskustassa sanoi etta "That's very unusual hair color... but I like it".



Photo by Z, 4wee.



Niina hetkina taalla ollessa kun en vahdi lapsia tai hoida juoksevia asioita farmin puolella, luen. Paljon. Koska paatin etten osta taalla ollessa kenkia (mulla on niita liikaa jo Suomessa), oon alkanu ostaan kirjoja. 1984, The Great Gatsby, The Arabian Nights ja moniamonia muita. Yllattaen saan englanniksi lukemisesta paljon enemman irti kun aluksi luulin. En tieda onko se, etta taalla maaseudulla ei ole ketaan kenelle puhua suomea tai tuo mun innostuminen kirjoista saanu aikaan sen, etta useinmiten ajattelen ja naan unia englanniksi. Taa on aiheuttanu ainakin kertaalleen jo ongelmia, viime perjantaina nimittain... Zane halusi leipoa, joten googletettiin kakkujen kuvia ja se sai valita parhaimmannakosen, joka sitten leivottais (paras oli tietysti suklaakakku jossa oli karkkeja paalla). Reseptin otin suomeksi koska luulin etta se ois helpompaa. No eika mita... Eka lause oli "Vaahdota rasva ja sokeri, lisaa munat joukkoon yksitellen vatkaten". Luin sen varmaan kolme kertaa, ja silti eka kerralla katevasti vaahdotin munat ja sokerin. Aloitettiin siis alusta. Nyt sitten idioottina lisasin sokerit jauhoihin... Mun aivot ei enaa prosessoi suomenkielista tekstia. Kakusta tuli kuitenkin upea! Se vaan ehdittiin syoda ennenkuin ennatin ees ajatella sen kuvaamista todistusaineistoksi mun leipurintaidoista.

Mestarileipuri Z

Ruoasta tuli mieleen, et en oo varmaan viela kovin monelle muistanu mainita, etta syon taas punasta lihaa (ja ne jotka miettii mita ihmeellista siina on, niin tiedoksi etta oon parhaani mukaan valtelly sita sen jalkeen kun taytin 16). Paatin jo ennen reissua, etta koska mulla ei oo mitaan eettisia syita mun valinnan takana, niin en anna tyhmien itseasetettujen rajoitteiden estaa mua nauttimasta kaikesta mita poydassa on tarjolla. Ei silla, valttelen vielaki lihaa mut en enaa kieltaydy mikali sita on dinnerilla tarjolla. Ja tama koskee vaan ulkomailla oloa ja niita tilanteita, kun olisi epakohteliasta alkaa vaatimaan omia annoksia. Syon sita mita muutkin syo, yksinkertaista. Mut hei, miksei kaikki ihmiset lopeta punaisen lihan syomista? Oon nimittain todennu, etta se on aika alloa eika edes maistu juuri miltaan. Ei tuu oleen ongelma jattaa sita pois ruokavaliosta kun taas palaan Suomeen. Muutenkin taalla joutuu syomaan vahan oudosti, kun ruisleipaa ei oo ja kunnon puuroa ja rasvatonta jogurttia joutuu metsastaan ympari kylaa. Oon syony niin paljon valkosta viljaa et en mahu kohta ovesta ulos... Sitten ku lennan kesakuun lopussa jenkkeihin, joudun varaan varmaan kaks istumapaikkaa. Tai sit syon enaa vaan hedelmia, nam.

Nytte lahen paijaamaan koaloita Gunnadahiin, byeeee!