Lapset on koulussa ja sateisen viikonlopun takia puuvillapellot on litskamarkia, joten poimijat lahti koteihinsa pariksi paivaa = mulla on vapaapaiva! Sort of. Klo 9-15 tyhja talo, jota pitaisi tosin siivota tms. hyodyllista jotta ansaitsis palkkansa. Mun day plani: Anna Kareninaa, paikkarit, lounas, blogi, lenkki. Naon vuoksi ehka hurautan pari koneellista pyykkia, mutta muuten aion lohota hyvalla omallatunnolla.
Kaverit Sydneyssa jarkkaa jatkuvasti bileita joihin kutsuu mut, vaikka tietaa etta en paase. Byaah. Lohduttaa se etta tiian etta Fannilla tulee oleen kivaa :) Muutenkin tulee F:n ja frendien takia seurattua enemman uutisista, etta mita sinne cityyn kuuluu. Oon aika helpottunut etta ne jatkuvat Sydneyn ammuskelut kaydaan silla etelapuolella eika pohjosessa, missa kaikki kivat ihmiset asuu. Oon luonteeltani huolehtija ja haluun tietaa etta mun tytto on turvassa siella suurkaupungissa.
Narrabrissa taas ei ilmeisesti tapahu mitaan jannittavaa tai puhumisen arvoista saan lisaksi. Ja siita jaksetaankin aina aamupalapoydassa jauhaa. Myotailen noitten puheita ja surkuttelen tarpeen mukaan vaikken ymmarra asiasta mitaan muuta ku sen, etta naitten tulot riippuu siita paljonko puuvillaa ne saa irti pellosta ennenku se menee vanhaksi. Ei mulla silti oo taalla tylsaa (mulla ei oo koskaan tylsaa, ehka mun paras luonteenpiirre), koska jos ei oo tekemista niin sitten mullon tapana kehitella alitajuisesti kriiseja itelleni etta aika menis nopeempaa. Nyt tappelen ruoan kanssa (ei mitenkaan uutta). Lahtokohtasesti rakastan ruokaa, mutta meilla on ollu vahan ongelmainen suhde nyt sen jalkeen kun lahdin Suomesta. Ennen ku tulin Ausseihin, en ollu syony punaista lihaa 7 vuoteen, mutta paatin etta tuollaset hopsotykset saa jaada mm. legendaarisen aussi-bbq:n takia tan reissun ajaksi. Aattelin, ettei ruokavalion muutos tekis kipeeta, koska mulla ei oo koskaan ollu mitaan sen ihmeempia eettisia syita taustalla. No eihan se ollukaan ihan niin helppoa...
Joo, oon taalla ollessa syony punaista lihaa, mutta 3,5 kuukauden jalkeenki se tokkii aika pahasti. En saa alas palaakaan jos lihaklontti on sormenpaan kokoluokkaa suurempi. Edelleenkaan en valitse lihaa jos on tarjolla muutakin, ja nyt kanakin on alkanut allottaa. Pakko ehka taalta maaseudulta lahtiessa pitaa vegaaniviikko tasapainottamaan kroppaa (huom. tasapainottaminen mun tyyliin: aarilaidasta toiseen). Miten ihmiset pystyy syomaan punaista lihaa paivasta toiseen? Siita tulee niin raskas olo. Varsinki taalla New South Walesin maaseudulla liha tayttaa aina 70% lautasesta, loput on perunaa/riisia/tms. Salaattia saa jos ite tekee, samoin kalaa taalla ei syo kukaan. Ikava aipan uunilohta.
Kriiseilen muutenki ruoan kanssa ku vaan lihan suhteen. Eilen kun leikittiin laskimahaleikkia Maxin kanssa (neljavuotiaasta on hirveen hauskaa, kun saa laittaa selan notkolle ja tyontaa mahan eteen niin etta siita tulee pallo), niin taa hurmaava miehenalku veti tikahtumisnaurut kun oli mun vuoro esittaa laskia ja huusi "your belly is SO FAT!". Nice one. Tiian kyl, et kasvispainotteisuudesta ja ruisleivasta luopuminen ei oo ideaalein keino yllapitaa timmia kroppaa, mutta hei pliis, kai neljavuotiaan pitais tietaa mita naiselle ei ainakaan saa sanoa? Eiko? No voin ennustaa, ettei Maxilla tuu kauheesti olemaan tyttokavereita, jos kommentit jatkuu samaan malliin...
Kun paasen Suomeen, en varmasti koske mihinkaan vaaleaan viljatuotteeseen ainakaan kuukauteen. Aion myos ahmia salmiakkia joka valipalaksi. Parasta Suomessa on ruoka!
Hei, Suomessa on myös kohteliaita pikkumiehiä, eräskin 2 v miehenalku oli kaivanut lompakostaan kolikoita antaakseen ne isolle siskolleen liivien ostoon, mutta uskon että tällä miehenalulla onkin tyttökavereita jonoksi asti ja arvaas kenestä on kyse :)
VastaaPoista-mude
lihaa, nam. joka päivä, namnam. toivoen joona
VastaaPoista