when nothing goes right, go left: Dead tree on mountain top

Viisi viikkoa sai vaan olla ja teha mita huvittaa, mutta sitten alko rahat loppua ja piti suunnata toihin. Tulin tanne keskelle ei-mitaan karjatilalle duuniin kolmeks viikkoa, joista yks siis on nyt takana. Taman jalkeen takas Sydneyyn ja sitten, en tieda.

Travellers at Workin kautta loysin lupaavalta kuulostavan perheen: Smithit laajentaa farmiaan toiselle tilalle ja tarvii siksi aikaa jonkun katsomaan kahden lapsensa peraan. J on 7 ja Z 4 vee, ja farmilla on karjaa vajaa tuhat, hevosia n. 50 (jalostukseen ja polocrossen pelaamiseen), lampaita, laiha sika joka melkeen puri yhen vauvan sormet irti, ja kanoja. Plus maaseudun sisiliskot, kaarmeet, sammakot ym. otokat. Huntsman spidereita en oo viela nahny muuta ku Sydneyssa, mut varmaan joku yo heraan siihen ku sellanen kavelee karvajaloillaan mun naamalla... Paikkakunnan nimi on Quirindi, 5 tunnin junamatkan paassa Sydneysta (= sivistyksesta). Quirindi on eraan aboriginaaliheimon kielesta vaannetty ja tarkottaa wikipedian mukaan "nest in the hills", "place of many possums" ja "dead tree on mountain top". Asukkaita on vajaa 3 000, eika taalla ole oikein mitaan erityista hyvan ulkouima-altaan lisaksi. Sen sijaan farmielama on ihanaa... Taa on uskomaton paikka, niinku elokuvista. Quirindi on vuorien/kukkuloiden ymparoima ja oli saa mika tahansa, ne nayttaa upeilta. Varsinkin auringonlaskun aikaan mun on valilla vaikeaa tajuta etten naa unta, kun kavelen ulkona hevosten keskella, kuuntelen kun sirkat sirittaa ja katon kuinka vuoret horisontissa muuttuu sinertaviksi.

Quirindi

piha

Alun perin mun piti tulla tanne vaan vahtimaan lapsia, mutta koska oon loytany itestani ihan uutta maaseuturakkautta (tai maatila-), oon vapaaehtosesti laajentanu mun velvollisuuksia mm. kanojen ja sairaan vasikan hoitoon. On jotenkin hullu fiilis kayda ite poimimassa kanalasta munat lounasomelettiin... Milla sanoi etta hyva vaan, nakee suoraan mista ruoka on kotoisin, mutta en tiia on se niin hienoa tassa tapauksessa silla tan perheen kanat on varmaan hermoraunioita koska Z:n lempparihuvi on jahdata niita ympari aitausta. Z on muutenki valilla aika lapsenvahdin painajainen: sopo poika maailman pisimmilla silmaripsilla, ja se osaa kaytta suloisuuttaan valilla todella torkeasti hyvaksi. Miten voi olla sydan sulamatta kun toinen tapittaa metrin sun paan alapuolella ja sanoo "You know what's my favorite thing in the world? When you bounce me high on a trampolin". Toisaalta valilla sen kanssa ollessqa mun tekis mieli ottaa eka juna takas Sydneyyn, varsinki sillonkun luen iltasatua ja pieni, hento aani korjaa jatkuvasti mun aantamista.

Nervous breakdown -kanat

Laiha, ilkea sika

Ylpea aiti ja edellisyona syntynyt varsa

Milkboy

J kay koulussa arkisin, Z:lla on eskaria kahesti viikossa. Aluksi olin ihan kauhuissaan, silla mun tyohon kuuluu seka vieda se sinne etta hakea. Autolla. Australiassa. Vasemmanpuoleisessa liikenteessa. Sain aussi-isalta lyhyen ajotunnin Sydneyssa ennen tanne lahtoa (Fannin kommentti mun ajotaidoista: "no ei se ollu niin paha", plus laitoin jatkuvasti pyyhkimet paalle ainakun yritin vilkuttaa), ja olin hieman hermona. Onneks Quirindin liikenne ei oo mitaan kaameinta, ja vasemmalla puolella ajaminenkin tulee nyt ihan luonnostaan. Mulla on taalla oma auto jolla kruisailen vapaapaivina joko Quirindin keskustaan (25km farmilta) tai vaha isompaan cityyn Tamworthiin (50km). Onneksi taalla muuten mitataan matkat kilometreissa, olisin muuten ihan hukassa nopeusrajoitusten kanssa.